Olen pohjoismaisten kielten professori, kuten oppiainetta perinteisesti nimitetään. Oikeastaan alan professorit ovat yleensä suuntautuneita kansalliseen pohjoismaiseen kieleensä. Tanskalainen professori tutkii pääasiassa tanskaa, ruotsalainen ruotsia ja norjalainen norjaa – ja Suomessa tutkitaan ruotsia, kun se on toinen kansalliskielemme. Ruotsin kieli on siis käytännössä myös minun pääasiallinen kiinnostuksen kohteeni, mutta olen myös tutkinut meidän kansallista varieteettia, suomenruotsia.

Monet maailman kielistä ovat niin sanottuja plurisentrisiä (monikeskisiä) kieliä, eli kieliä, joita puhutaan useammassa kuin yhdessä maassa. Jo Euroopassa on monta esimerkkiä sellaisista kielistä, kuten englanti, ranska, saksa ja ruotsi. Mutta keskustellaanko eri maissa samalla tavalla, koska puhutaan samaa kieltä? Vai ovatko viestinnälliset kuviot erilaisia?

Interaktion och variation i pluricentriska språk (IVIP) -tutkimusohjelmassa, jota Riksbankens Jubileumsfond rahoittaa vuosina 2013–2020, tutkimme ja vertailemme kommunikaatiota samankaltaisissa tilanteissa käydyissä keskusteluissa Ruotsissa ja Suomessa, erityisesti palvelu-, opetus- ja hoitoalalla. Tutkimusohjelmassa pyritään myös kehittämään plurisentristen kielten tutkimuksen teoriaa kansainvälisellä tasolla. Hyödyntämällä keskusteluanalyysin ja viestintäetnografian teorioita ja menetelmiä ohjelma voi avata ja selittää plurisentrisiä kieli-ilmiöitä, joita aikaisemmassa tutkimuksessa ei oikein ole osattu käsitellä. Siten ohjelma osallistuu niin sanotun variaatiopragmatiikan kehittämiseen, samalla kun saadaan uutta tietoa siitä, mikä on uniikkia suomenruotsalaisissa – ja vastaavasti ruotsinruotsalaisissa – keskusteluissa.

Vuorovaikutuslingvistiikan ja pragmaattisen variaation tutkiminen plurisentrisissä kielissä saattaa olla keino, millä voidaan päästä käsiksi kielten, kulttuurien ja kansallisuuksien monimutkaisiin keskinäisiin suhteisiin. Keskittymällä juuri ruotsin kieleen plurisentrisenä kielenä antaa uutta perspektiiviä alan tutkimukseen, onhan ruotsin kielen asema Suomessa jokseenkin ainutlaatuinen: se on ei-dominoiva kielimuoto (verrattuna ruotsin kieleen Ruotsissa), samalla kun sillä on virallinen kansalliskielen status, vaikka sitä puhuu vain pieni vähemmistö. Kaiken lisäksi on ylipäänsä tärkeää, että ”pienempien” plurisentristen kielten tutkimuksen tulokset otetaan huomioon alan teorian kehityksessä.