Minulla on aina tainnut olla taipumusta puhekielentutkimukseen. Sosiolingvistiikka tuntui opiskeluaikana kiinnostavalta, kuten myös ennen pitkää pragmatiikka. Kirjoitin graduni puhekielisyyksistä sanomalehtiteksteissä, lisensiaatintutkielmani kirjoitetun ja puhutun kielen yhtäläisyyksistä ja eroista, väitöskirjani taas toistoilmauksista niin puheessa kuin tekstissä. Keskusteluntutkimukseen ja -analyysiin syvennyin kuitenkin vasta Samtalsspråkets grammatik -hankkeessa. Se oli jännittävää aikaa, sillä me olimme – vaikka oivalsimme sen vasta myöhemmin – uuden kielitieteellisen suuntauksen, vuorovaikutuslingvistiikan, edelläkävijöitä.

Keskustelukielen ilmiöiden lähestyminen kielen rakenteita systematisoivasta näkökulmasta oli minulle luonnollista. Kenties se johtui siitä, että olin jo useamman vuoden ajan opettanut ruotsin kielen kielioppia. Svenska Akademienin kielioppi oli juuri ilmestynyt, ja pian Iso suomen kielioppikin syntyi. Innostuin itse kirjoittamaan kirjan vuorovaikutuslingvistiikasta ja keskustelukielestä: Tur och ordning – introduktion till svensk samtalsgrammatik.

Tapaan sanoa opiskelijoille, että keskustelukielen rakenteiden tutkiminen on varsinainen kultakaivos. Se on edelleen pitkälti koskematonta maaperää, sillä kovin suuri osa kielentutkimuksesta on tähän mennessä perustunut siihen, mikä on yleistä kirjoitetuissa teksteissä. Suullinen dialogi toimii täysin eri ehdoilla. On suuri etuoikeus, että meillä on huippuyksikkö joka keskittyy näihin kysymyksiin – Intersubjektiivisuus vuorovaikutuksessa. Olen itse johtoryhmän jäsen, ja johdan ”Toimintojen rakentamisen kielelliset ja ei-kielelliset keinot” -tutkijatiimiä yhdessä Ritva Lauryn kanssa.

Olen myös iloinen Svenska social- och kommunalhögskolanin valtiotieteilijöiden kanssa tehdystä yhteistyöprojektista, jonka kautta olen päässyt kosketuksiin poikkitieteellisen tutkimuksen kanssa. Viittaan siis DYLAN-projektiin 2007–2012 (Language Dynamics and Management of Diversity), jossa tutkimme kielikäytäntöjä yliopistomaailmassa. Samalla sain kokemusta siitä, kuinka suuri EU-projekti toimii. Se voi olla yhtä aikaa sekä hyvin antoisaa että turhauttavaa.