Pikkupoikana sanoin, että minusta tulee isona presidentti. Ei tullut presidenttiä. Sen sijaan olen haastatellut presidentti Sauli Niinistöä, toinen keskustelija oli kirjailija Mikko Rimminen. Ohjelma oli Yle Radio Suomen Ajantasa.

Juonnan Yle Radio 1:n Ykkösaamua. Ammattinani on suunnitella ja esittää suorassa lähetyksessä kysymyksiä Suomen valtaeliitille. Ykkösaamun vieraat ovat toimitusjohtajia, ministereitä ja kansanedustajia, mutta toisaalta myös ulkopolitiikan ja talouden asiantuntijoita.
 

Syksyllä 2008 pääministeri Matti Vanhanen suunnitteli himmeliksi kutsuttua kaupunkimalliaan. Silloin soitin Ylen toimituksesta pääministerin avustajalle. Ei kulunut kuin pari tuntia, kun Vanhaselta löytyi aikaa ja hän antoi jo minulle aiheesta haastattelua Yle Radio Suomen Ajantasaan. Suomi on tällainen. Jatko-opintovaiheessa muistan, kun matkustin kerran työhuoneelle Kruununhakaan 7-ratikassa. Kyytiin nousi kaatosateen yllättämä, täysin litimärkä tuulipukuun sonnustautunut Mauno Koivisto. Kanssamatkustajat katselivat kysyvästi toisiaan, että onko tämä totta.

Vanhasen haastattelutapaamiseen en ollut varautunut edes pikkutakilla vaan ylläni oli punainen villapaita. Sen oli aikoinaan kutonut nainen, joka oli lapsena istunut F. E. Sillanpään sylissä. Siitä en Vanhaselle puhunut. Hän sen sijaan esitteli ruutupaperille piirtämäänsä himmeliä Valtioneuvoston pääministerin suuressa huoneessa, Snellmaninkatu 1:ssä.

Suunnilleen vuosi tuon haastattelun jälkeen, vuonna 2009, olin Senaatintorin toisella puolella, toisessa Engelin suunnittelemassa rakennuksessa, Helsingin yliopiston päärakennuksessa puolustamassa väitöskirjaani. Itse väitössalin, auditorio XII:n, sijasta muistan erityisesti sen, kuinka ennen tilaisuutta olimme kustoksen ja vastaväittäjien kanssa korkeassa huoneessa Aleksanterinkadun ja Unioninkadun kulmassa. Katsoin ikkunasta Valtioneuvoston suuntaan, jossa olin keskustellut pääministerin kanssa. Paikalla oli myös yleisen kirjallisuustieteen professori Hannu Riikonen, joka tunsi Helsingin yliopiston historiaa. Hän kertoi keitä huoneessa olleet suuret taulut esittivät. Siinä tunsin jotenkin kuuluvani historiaan, johonkin jatkumoon, omalla pienellä panoksellani.

Nämä tapahtumat ja asioiden kytkennät kertovat ehkä siitä, kuinka pieni ja turvallinen maamme on. Itse olen taustaltani vantaalainen lähiökakara, koulussa seiskan oppilas, ja kuitenkin ollut kosketuksissa maan valtaan ja tietoon.

Radiokeskusteluissa pyrin tasapuolisuuteen ja antamaan äänen mahdollisimman monelle puolueelle tai asianosaiselle. En usko, että omalla tohtorin koulutuksellani on merkitystä juontohommissa. Toimittajan täytyy ennen haastattelua selvittää itselleen ajankohtaiset talouspoliittiset asiat eikä teroittaa haastattelussa omia näkemyksiään. Saattaisin olla jopa parempi haastattelija, jos olisin tehnyt nykyisiä töitä sen ajan, jonka käytin väitöskirjaan.

Vapaa-aika menee lasten kanssa (9v ja 7v) leikkiessä ja kodinhoidossa. Harrastuksiin kuuluu työmatkapyöräily Pasilasta kotiin Vantaan lounaisiin lähiöihin sekä kuhan (Sander lucioperca) uisteleminen Helsingin vesillä.