Takaisin

Jaakko Leino

Jaakko Matti Leino
25.3.1971 Espoo

Humanististen tieteiden kandidaatti 1997, filosofian maisteri 1997 ja filosofian tohtori 2003 (suomen kieli), Helsingin yliopisto

Suomen kielen professori 2011-, Helsingin yliopisto

Koordinaattori 2003–2006, kielentutkimuksen tutkijakoulu Langnet
Suomen kielen professori 2006–2007, Jyväskylän yliopisto
Yleisen kielitieteen yliopistonlehtori 2007–2008, Helsingin yliopisto
Professor i finska språket 2008–2009, Åbo Akademi
Tutkija 2009–2011, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta
Tutkimusteemat:
Kognitiivinen kielentutkimus, konstruktiokielioppi, syntaksi, semantiikka, infinitiivirakenteet, murresyntaksi

Kuva: Saara Leino
Tekstit: Jaakko Leino, Kaija Hartikainen (toim.)

Kielen ja mielen rakenteet

Professori Jaakko Leinon tutkimus sijoittuu suurelta osin konstruktiokieliopin piiriin. Sen kantava ajatus on, että ihminen tarkastelee sekä maailmaa että kieltä rajattuina kokonaisuuksina. Havaitsemme puheen virrasta ja kirjoitetusta tekstistä sellaisia kokonaisuuksia, jotka käsitteellisesti vastaavat niitä kokonaisuuksia, joita havaitsemme maailmasta. Puheen virrasta hahmottuu esimerkiksi sanoja ja lausekkeita, jotka vastaavat havaitsemiamme olioita (omena, Liisa, punainen auto), ja lauseita, jotka vastaavat havaitsemiamme tapahtumia (Liisa söi omenaa punaisessa autossa).

Leinon keskeinen kiinnostuksen kohde on se, mitä kielen rakenteet kertovat mielen rakenteista: mitä ovat ne kieleen vakiintuneet ilmaisuvälineet, joita käytämme, ja mitä ne paljastavat siitä, miten jäsennämme maailmaa ympärillämme ja käsittelemme tietojamme siitä? Hän on tutkinut mm. suomen infinitiivirakenteiden muutoksia ja pyrkinyt selittämään niitä tapahtumien hahmotustapojen muutoksien kautta. Tuoreimmassa tutkimuksessaan Leino tarkastelee tapoja, joilla ymmärrämme ja kielennämme aikaa ja sen kulumista.

Pykeija. Kuva: Saara Leino​
Pykeija. Kuva: Saara Leino​

 

Takaisin