Juteinilla oli kirjailijana kaksi persoonaa. Ruotsinnetulla nimellään hän kirjoitti ruotsiksi ja kohteena oli nimenomaan ruotsinkieliset, valtaa pitävät byrokraatit, joille hän esitteli ja selitti suomen kielen saloja. Suomeksi hän kirjoitti nimellä Jak. Juteini tarkoituksenaan nostaa suomenkielisen kansan sekä sen kielen osaamista ja statusta. Suomeksi hän saattoi myös kritisoida ruotsinkielisiä byrokraatteja, sillä sensuuria valvoneet tahot eivät ymmärtäneet täysin suomen kieltä.

Juteinille toinen suuri kysymys liittyi murteisiin ja niiden vaikutukseen kirjoituskieleen. Vaikka Juteini itse oli hämäläistä perää, hän ei antautunut kirjakielikysymyksessä minkään yksittäisen murteen vieteltäväksi vaan pyrki niin sanottuun yleiskieleen.  Kysymyksen kirjakielestä ja sen pohjasta ratkaisi lopulta vuonna 1835 julkaistu Kalevala-teos, joka suosiollaan toimi esimerkkinä yleiskielen käyttöönotolle.

Kaarina Sala kuvaa Juteinin kirjoitustyyliä karkeaksi ja iskeväksi. Tekstit olivat yleensä kirjoitettu helposti muistettavaan muotoon runoiksi tai jopa laulettaviksi. Juteinin tekstit herättivät kuitenkin vastakaikua myös negatiivisessa mielessä. Ensimmäinen häväistyskirjoitus Juteinistä on tuntemattoman pappisäädyn edustajan kirjoittama vuodelta 1818. Kirjoitus aiheutti sen, että Juteini luopui vuodeksi julkisesta kirjoitustyöstään.

Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin Juteinin kirjoitukset olivat herättäneet taas huomiota, mutta tällä kertaa asiaa käsiteltiin oikeudessa asti. Taustalla oli Juteinin teoksessa Anteckningar af tankar uti varianta ämnen esittämät ajatukset, jotka oikeus tulkitsi nimettömän vihjeannon perusteella sekä evankelisen opin että uskontunnustuksen vastaiseksi. Tämän seurauksena, kuten kaikkien kunnon kirjailijoiden, teos poltettiin roviolla. Myöhemmin tosin hovioikeus kumosi tuomion.

Kaiken kaikkiaan Juteinin maine ei kuitenkaan kärsinyt. Naimisiin hän oli mennyt edellisenä vuonna ennen oikeusjuttua ja jälkeläinen syntyi vuonna 1827. Eläköitymisvuotenaan hänet kutsuttiin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kunniatohtoriksi, mikä omalta osaltaan kertoo hänen merkityksestään nimenomaan kielellisen kehityksen saralla. Myöhemmin Julius Krohn kutsui häntä ”ensimmäiseksi varsinaiseksi kirjailijaksi suomen kielellä”.

Eläköitymisvuosi ei kuitenkaan ollut pääpiste, vaan hän jatkoi toimimista kirjallisuuden parissa. Hän oli mukana perustamassa Viipurin Suomalaista Kirjallisuuden seuraa ja hänet olisi valittu seuran esimieheksi, ellei hän olisi itse kieltäytynyt. Hän sai myös tarjouksen paikallissensorin luottamustehtävästä vuonna 1847, johon hän tarttuikin, mutta joutui jo tehtävien raskauden takia irtisanomaan itsensä parin vuoden päästä. Jaakko Juteini kuoli 1885 Viipurissa, jonne hänet myös haudattiin. Hautakivessä luki ”Tässä lepää maallisen viisauden tohtori Jaakko Juteini”. Valitettavasti jossain 1960-luvun vaihteessa hautakivi on kadonnut.

Jaakon poika julkaisi postuumisti isänsä valitut teokset nimikkeellä Jak. Juteinin kirjoja I - XII (1856 - 1858).
 

Lähteet:

Häme-Wiki, ”Jaakko Juteini”.Häme-Wiki-verkkosivusto. Luettu 19.3.2015

Kaarina Sala, ”Juteini, Jaakko”.Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Luettu 19.3.2015.

Wikipedia, ”Jaakko Juteini”. Wikipedia-verkkosivusto. Luettu 19.3.2015.