Takaisin

Ilmari Krohn

Ilmari Henrik Reinhold Krohn
8.11.1867, Helsinki – 25.4.1960, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1894, filosofian lisensiaatti 1899 (estetiikka), filosofian maisteri 1900 ja filosofian tohtori 1900, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto.

Urkuri 1894–1905, Tampereen Aleksanterin kirkko
Dosentti, musiikin historia ja teoria 1900–1918, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Urkuri 1911–1944, Sörnäisen suomalainen seurakunta
Musiikkitieteen professori 1918–1935, Helsingin yliopisto
Opettaja (mm. Helsingin kirkkomusiikkiopisto, Tampereen suomalainen tyttökoulu, Tampereen suomalainen yhteiskoulu, Helsingin musiikkiopisto)

Suomen Valkoisen Ruusun komentajamerkki 1937, teologian kunniatohtori Helsinki 1955, Sibelius-Akatemian kunniajäsen 1957.

Suomen Musiikkitieteellisen Seuran perustaja, puheenjohtaja (1916–1939) ja kunniajäsen (1953), Kuninkaallisen musiikkiakatemian (Tukholma) jäsen 1926.

Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto (SKS KIA kiak2005:0038:0:075)
Tekstit: Tero Juutilainen

Kansansävelmistä oratorioon

Ilmari Krohn oli ensimmäinen musiikkitieteen professori Suomessa. Kysymyksessä oli ylimääräinen virka, mutta se toimi ponnahduslautana musiikkitieteen arvostuksen nousulle. Musiikkitiede oli akateemisessa mielessä lapsenkengissään Suomessa vielä 1900-luvun taitteessa, vaikka yliopistolla olikin musiikkitoimintaa. Saksassa ja Britanniassa asiassa oltiin jo pidemmällä. Varmasti tästä syystä myös Ilmari Krohn teki säännöllisesti matkoja Keski-Eurooppaan.

Krohn jatkoi tieteellistä uraansa kandidaatin tutkinnon jälkeen huolimatta perheen kasvavasta lapsiluvusta ja työstään Tampereella. Ilmari Krohnin väitöskirja ilmestyi vuonna 1899. Über die Art und Entstehung der geistlichen Volksmelodien in Finland käsitteli hengellisiä kansansävelmiä, joita Ilmari oli vuosien varrella kiertänyt keräämässä ympäri Suomea.

1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä hän teki lukuisia musiikkiaiheisia projekteja ja teoksia. Samalla hän hahmotteli omaa oppia musiikinteoriasta. Krohn aloitti musiikinteoriansa julkaisemisen vuonna 1911 ja jatkoi sen parissa uusien osien myötä aina 30-luvulle asti. Kirjoissa käsitellään niin rytmioppia, säveloppia, harmoniaa, polyfoniaa sekä muoto-oppia.

1910-luvulla musiikin tieteellinen käsittely sai kodikseen oman seuransa, Suomen musiikkitieteellisen seuran. Ilmari Krohn oli alun perin luonut seuran saksalaisen musiikkitieteellisen seuran alajaostoksi, mutta ensimmäinen maailmansota keskeytti sen toiminnan. Seura perustettiin uudelleen vuonna 1916, ja Krohn toimi ensimmäisten 20 vuoden ajan seuran puheenjohtajan.

Ilmari Krohn ei ollut pelkästään opettaja tai sivistäjä vaan myös ahkera säveltäjä ja kapellimestari. Hänen tunnetuimpia teoksiaan lienee hänen toisen vaimonsa Hilja Haahden teksteihin perustuva oratorio Ikiaartehet, joka oli ensimmäinen suomenkielinen oratorio. Eläkepäivillään Ilmari teki mittavan urakan ja ensimmäisenä maailmassa sävelsi Raamatusta löytyvät psalmit yhden teoksen alle. Psalttarin tekemiseen vierähti neljä vuotta, mutta sai kunnioitusta ja kiitosta muilta säveltäjiltä muun muassa Sibeliukselta.


Lähteet:

 

 

 

Takaisin