Ilkka Herlin teki töitä koko yliopisto-opintojensa ajan. Osittain siitä syystä maisteriksi valmistumiseen meni kymmenen vuotta. Väitöskirjan hän puristi kasaan kolmessa vuodessa.

– Työskentely kotimaatilalla ravihevosten parissa ja etenkin 1980-luvun lopulta lähtien perheemme sijoitusyhtiössä antoivat ryhtiä varsinkin opiskelun loppuvuosiin.

Väitöskirjan jälkeen Herlin jatkoi tutkimusprojektien parissa ja pääsi opettamaan Helsingin yliopistossa historian tohtoriopiskelijoita.

– Silloin vahvistui entisestään tunne siitä, että opiskelijat kaipaavat henkilökohtaista ohjausta. Perustutkintoon ja väitöskirjatyöhön kuluvan ajan lyhentäminen olisi saavutettavissa hyvällä ohjauksella. Ei ole kenellekään hyväksi, että opiskelusta tai väitöskirjan tekemisestä tulee elämäntyö. Toivottavasti ohjaukseen panostetaan nykyään enemmän.

Herlinin mukaan humanismiin kuuluu kuitenkin myös se, että opiskelijan tulee löytää oma juttunsa. Hänen mielestään jokaisen on toimittava oman elämäntilanteensa mukaisesti.

– Totta kai se olisi parempi, että valmistuisi nopeasti maisteriksi ja hakeutuisi oman alan töihin. Jos taas haluaa tutkijanuralle, niin väitöskirja pitäisi tehdä kohtuullisen nopeasti. Toisaalta ei ole mitenkään haitallista välillä katsella rauhassa maailmaa eri suunnista. Humanismiin kuuluu laaja-alainen sivistys ja asiayhteyksien hahmottaminen. Sitä ei välttämättä opi pikaisella putkitutkinnolla.

Herlin haluaa kannustaa nykyopiskelijoita myös kansainvälisyyteen. Häneltä itseltään jäi vaihto-opiskelu ja ulkomailla asuminen opintojen aikana väliin.

– Nykyään on todella hienosti hoidettu se, että opiskelijoilla on luontevat mahdollisuudet lähteä opiskelemaan vaikka maapallon toiselle puolelle.