1970-luvun energiakriisistä lähtien Ilkka Herlinille on ollut selvää luonnonvarojen rajallisuus. Väitöskirjaa tehdessään Herlinin maailmankuvaan piirtyi tunne siitä, että hänelläkin pitäisi olla jonkinlainen yhteiskunnallinen aktiviteetti. Hän halusi kohteen, jonka piirissä olisi mahdollista saada jotain konkreettista ja laajakantoista hyvää aikaan.

– Kun sain väitöskirjan valmiiksi vuonna 1993, aloitin systemaattisesti työskentelyn ympäristöasioiden parissa. Perustimme Sirpa Pietikäisen kanssa Ympäristö ja talous -nimisen yhdistyksen. Teimme sen piirissä todella paljon töitä, mutta yritysmaailma ei tuolloin ollut vielä valmis tällaiseen yhteistyöprojektiin.

Pietikäisen kautta Herlin tutustui Juha Sarkkulaan, joka oli kehittänyt formaattia, jossa eri yhteiskuntaryhmien edustajat miettivät yhdessä ympäristöasioita.

– Sarkkulan kautta minulle hahmottui konkreettisemmin, miten voisin edistää Itämeren suojelua tuomalla yhteiskunnan ja bisnesmaailman edustajia yhteen. Kaikilla osapuolilla on omat intressinsä Itämeren pelastamiseksi. Parasta on saada heidät toimimaankin yhdessä.

Herlin havaitsi myös, että poliittinen toiminta on yksi merkittävä vaikuttamisväylä. Hän liittyi keskustapuolueeseen ja on ajanut ympäristöasioita poliittisten kanavien kautta. Lisäksi hän on tuonut eri alojen tutkijoita osaksi Elävä Itämeri -säätiön eli Baltic Sea Action Groupin toimintaan.

Meren parantamisen lisäksi Baltic Sea Action Group toimii vahvasti ilmastonmuutoskysymyksien parissa.

– Tässä tehdään samalla työtä koko ympäristön, niin maan, veden kuin ilmankin, parantamiseksi. On selvää, että Itämeri voi pahoin. Tavoitteenamme säätiössä on ollut kerätä kaikki eri toimijat, jotka voivat tehdä jotain meren pelastamiseksi, uudella tavalla yhteen. Tämä on nopeuttanut pelastustoimia, mutta työ jatkuu. Itämeri on saastunut. Nyt pitää oikeasti selvittää, mistä se johtuu ja miten voimme korjata tilannetta sekä estää saastumisen jatkumista. Tämä vaatii laaja-alaista yhteistyötä, ja haluan omalla osaamisellani tuoda eri alojen edustajia tekemään konkreettista työtä yhteisen asian eteen.

Herlinin mielestä humanismi on osallistumista oman arvomaailman pohjalta koko yhteiskunnan toimintaan ja erityisesti niihin osiin, mitä itse näkee tärkeimmiksi. Hänelle maanviljelyksen kehittäminen on erittäin tärkeä asia, jota hän toteuttaa kahden maatilansa kautta.

– Maatiloillani testataan erilaisia menetelmiä, miten maatalous voi toimia sekä ilmaston että vesistön hyväksi. Ideana ei ole pelkästään päästöjen vähentäminen. Selvitämme, miten päästöjä voidaan kerätä takaisin vesistöstä ja ilmasta ja sitä kautta kierrättää ravinteita.

Herlin innostuu kertomaan tuoreista yhdysvaltalaisista tutkimuksista, joissa on havaittu maatalouden olevan paras keino sitoa hiiltä takaisin ilmasta. Hänelle on tärkeää selvittää Itämeren suojelun lisäksi myös maatalouden keinoja ilmastonmuutoksen seurauksien hillitsemiseksi. Herlin tapaa mielellään viljelijöitä ja muita maatalouden parissa työskenteleviä.

– Ilmastonmuutos on fossiilisten polttoaineiden ja liikenteen aiheuttamaa, mutta se on myös maatalouden eroosiota ja maaperän köyhtymistä. Palauttamalla orgaanista ainesta takaisin maaperään, voidaan sitoa hiiltä ilmasta takaisin maaperään ja saada maa-aines parempaan kuntoon. Samalla maaperä ottaa paremmin vastaan ravinteita ja tuottaa suurempia satoja. Keskustelemalla maatalouden parissa työskentelevien kanssa minun on helpompi jakaa tietoa ja keksiä yhteisiä ratkaisuja ongelmien selvittämiseen.