Hugo Suolahti

Viktor Hugo Suolahti (vuoteen 1906 Palander)
7.10.1874, Hämeenlinna – 23.2.1944, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1896, lisensiaatti 1899, maisteri ja tohtori 1900, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Kansleri 1926–1944, Helsingin yliopisto
Vararehtori 1917–1923, rehtori 1923–1926, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto / Helsingin yliopisto
Germaanisen filologian dosentti 1901–1911, vt. professori 1908–1909 ja 1911, professori 1911–1941, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto / Helsingin yliopisto
Saksan kielen opettaja, Helsingin suomalainen yhteiskoulu 1901–1904, Suomalainen jatko-opisto 1901–1907, 1909, 1911–1912, Nya svenska läroverket 1905
Ruotsin kielen opettaja 1899–1905, Helsingin kauppaopisto

Valtion tieteellisen keskuslautakunnan puheenjohtaja 1929–1939
Turun suomalaisen yliopiston keskuslautakunnan varapuheenjohtaja 1919
Yliopistolakikomitean puheenjohtaja 1919
Hämäläis-Osakunnan inspehtori 1913–1923
Ylioppilastutkintolautakunnan tutkija 1900–1905, jäsen 1906–1907 ja 1910–1920, puheenjohtaja 1921–1944

Suomalaisen tiedeakatemian apujäsen 1908, jäsen 1912, esimies 1931–1932
Uusfilologisen yhdistyksen varapuheenjohtaja 1902–1907, 1908–1913, 1914–1926, puheenjohtaja 1913–1914, 1926–1936

Kansanedustaja 1919–1921, Kansallinen Kokoomuspuolue
Puoluevaltuuskunnan puheenjohtaja 1918–1920, 1925–1926, Kansallinen Kokoomuspuolue

Kunnianosoitukset
Uusfilologisen yhdistyksen kunniapuheenjohtaja
Suomen kulttuurirahaston kunniaesimies
Kunniajäsenyyksiä: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomalais-ugrilainen seura, Turun yliopisto, Jyväskylän yliopistoyhdistys, Hämäläis-Osakunta
Juhlakirjat: Neufilologische Mitteilungen 1924, Annales Academiae scientiarum Fennicae 1934
Lukuisten ritarikuntien ansiomerkkejä

Kuva: Hämäläis-Osakunnan arkisto
Tekstit: Tomas Sjöblom

Kokoomuspuolueen perustaja

Yliopistollisen hallintouransa alkuvaiheessa Hugo Suolahti innostui myös politiikasta. Lyhyestä kestostaan huolimatta Suolahden poliittinen ura oli hyvin merkittävä.

Ennen Suomen itsenäisyyttä Suolahti kuului pitkään Nuorsuomalaisen Puolueen konservatiiviseen siipeen. Vuonna 1918 hän lähti aktiivisesti mukaan politiikkaan. Hän oli mukana perustamassa Uusi Suomi -lehteä, josta piti tulla monarkian äänenkannattaja. Siitä tuli sittemmin kokoomuspuolueen pääasiallinen äänenkannattaja, jona se toimi vuoteen 1976 asti. Suolahti kuului lehden johtokuntaan 1920-luvun loppuun saakka.

Suolahti oli mukana kutsumassa koolle Kansallisen Kokoomuspuolueen perustavaa kokousta, joka pidettiin 9.12.1918 nykyisellä Vanhalla ylioppilastalolla. Kokoukseen osallistui yli 600 henkilöä, jotka valitsivat puolueen puheenjohtajaksi Suolahden. Hän toimi puheenjohtajana kahdesti, vuosina 1918–1920 ja 1925–1926.

Puolueen perustavassa kokouksessa hyväksyttiin puolueen ensimmäinen poliittinen ohjelma. Siinä oli keskeisenä osana kannanotto Suomen hallitusmuotoon. Kuten puheenjohtajansa, puolue halusi Suomesta monarkian. Viisi päivää kokouksen jälkeen Hessenin prinssi Friedrich Karl, josta kaavailtiin Suomen kuningasta, luopui kuitenkin kruunusta käymättä kertaakaan Suomessa. Kokoomuspuolue joutui uudistamaan kantaansa hallitusmuotoon, ja puolue pääsi vaikuttamaan siihen, että Suomen presidentille suotiin vahva poliittinen valta.

Suolahti valittiin kansanedustajaksi Hämeen läänin eteläisestä vaalipiiristä vuonna 1919. Hän toimi sekä suuren valiokunnan että ulkoasiainvaliokunnan jäsenenä, kunnes jätti eduskunnan ja aktiivisen politikoinnin vuonna 1921. Kokoomuspuolue asetti hänet kuitenkin presidenttiehdokkaakseen vuonna 1925. Suolahti sai taakseen 80 valitsijamiestä, mutta jäi kolmanneksi. Viimeisellä kierroksella olivat vastakkain Lauri Kristian Relander ja Risto Ryti. Edellinen voitti vaalit ja nimitti seuraavana vuonna Suolahden Helsingin yliopiston kansleriksi.

Suolahti oli kansallismielinen poliitikko. Hänen tärkeimmät poliittiset ihanteensa olivat sukukansa- ja heimoaate sekä valmius uhrautua isänmaan puolesta. Esimerkkinä toiminnastaan voidaan mainita vaikkapa kritiikki Tarton rauhansopimusta (1920) kohtaan, jossa Suolahti katsoi suomalaisten hylänneen itäkarjalaiset heimoveljensä. Nuoremman sukupolven Akateemisen Karjala-Seuran äärioikeistolaisiin heimoaatteisiin hän ei sitä vastoin yhtynyt, vaan katsoi niiden olevan suvaitsemattomia ja historiattomia.

Lähteet