Hugo Suolahti

Viktor Hugo Suolahti (vuoteen 1906 Palander)
7.10.1874, Hämeenlinna – 23.2.1944, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1896, lisensiaatti 1899, maisteri ja tohtori 1900, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Kansleri 1926–1944, Helsingin yliopisto
Vararehtori 1917–1923, rehtori 1923–1926, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto / Helsingin yliopisto
Germaanisen filologian dosentti 1901–1911, vt. professori 1908–1909 ja 1911, professori 1911–1941, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto / Helsingin yliopisto
Saksan kielen opettaja, Helsingin suomalainen yhteiskoulu 1901–1904, Suomalainen jatko-opisto 1901–1907, 1909, 1911–1912, Nya svenska läroverket 1905
Ruotsin kielen opettaja 1899–1905, Helsingin kauppaopisto

Valtion tieteellisen keskuslautakunnan puheenjohtaja 1929–1939
Turun suomalaisen yliopiston keskuslautakunnan varapuheenjohtaja 1919
Yliopistolakikomitean puheenjohtaja 1919
Hämäläis-Osakunnan inspehtori 1913–1923
Ylioppilastutkintolautakunnan tutkija 1900–1905, jäsen 1906–1907 ja 1910–1920, puheenjohtaja 1921–1944

Suomalaisen tiedeakatemian apujäsen 1908, jäsen 1912, esimies 1931–1932
Uusfilologisen yhdistyksen varapuheenjohtaja 1902–1907, 1908–1913, 1914–1926, puheenjohtaja 1913–1914, 1926–1936

Kansanedustaja 1919–1921, Kansallinen Kokoomuspuolue
Puoluevaltuuskunnan puheenjohtaja 1918–1920, 1925–1926, Kansallinen Kokoomuspuolue

Kunnianosoitukset
Uusfilologisen yhdistyksen kunniapuheenjohtaja
Suomen kulttuurirahaston kunniaesimies
Kunniajäsenyyksiä: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Suomalais-ugrilainen seura, Turun yliopisto, Jyväskylän yliopistoyhdistys, Hämäläis-Osakunta
Juhlakirjat: Neufilologische Mitteilungen 1924, Annales Academiae scientiarum Fennicae 1934
Lukuisten ritarikuntien ansiomerkkejä

Kuva: Hämäläis-Osakunnan arkisto
Tekstit: Tomas Sjöblom

Germaanisen sanastotutkimuksen alkusykäys

Hugo Suolahti polveutui hämäläisestä Palander-pappissuvusta. Suku oli vaikuttanut Hämeen seudulla 1600-luvulta asti, mutta Suolahden isä oli venäjän ja saksan kielen opettaja Hämeenlinnan lyseossa. Suolahti valmistui sieltä ylioppilaaksi vuonna 1892 ja kirjoittautui saman tien opiskelijaksi Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon.

Suolahden opinnot sujuivat nopeaan tahtiin. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1896. Neljä vuotta myöhemmin hänet promovoitiin samanaikaisesti sekä maisteriksi että tohtoriksi. Muinaisia yläsaksalaisia eläintennimiä käsittelevä väitöskirja Die althochdeutschen Tiernamen I. Die Namen der Säugetiere (1899) oli nimittäin valmistunut nopeasti kolmessa vuodessa.

Työuransa alussa Suolahti toimi ruotsin ja saksan kielen opettajana helsinkiläisissä kouluissa. Yliopisto veti kuitenkin puoleensa. Suolahti nimitettiin germaanisen filologian dosentiksi vuonna 1901. Vuosisadanvaihteen tienoilla hän vietti paljon aikaa Saksassa tutustuen perusteellisesti kielihistorian tutkimukseen. Noina vuosina Suolahti ryhtyi tutkimaan muun muassa saksalaisia linnunnimiä ja ranskan vaikutusta keskiajan saksan kieleen.

Suolahti hoiti 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä usean vuoden ajan germaanisen filologian professuuria. Kun romaanisen ja germaanisen filologian professuuri jaettiin kahtia vuonna 1911, Suolahti sai vakinaisen nimityksen jälkimmäiseen. Suolahti jätti virkansa vasta vuonna 1941, vaikka ehti varsinaisesti hoitaa sitä vain kahdentoista vuoden ajan. Hallinnolliset tehtävät nimittäin veivät mennessään, mikä lienee osasyy myös sille, että Suolahden tieteellinen tuotanto lopulta jäi melko suppeaksi. Suolahden oppilas ja seuraaja Emil Öhmann jatkoi hänen Helsinkiin luomaansa saksalaisen sanastontutkimuksen perinnettä.

Yliopiston ulkopuolella Suolahti toimi useissa tieteellisissä seuroissa ja yhdistyksissä. Tärkeimpänä näistä on mainittava Uusfilologinen yhdistys, jonka puheenjohtajana Suolahti toimi yli kymmenen vuoden ajan. Lisäksi hän oli ylioppilastutkintolautakunnan pitkäaikainen jäsen ja puheenjohtaja.

Lähteet