Henrik Gabriel Porthan kirjoittautui Kuninkaalliseen Turun Akatemiaan vuonna 1754. Hän valmistui maisteriksi vuonna 1760 väitöskirjallaan, joka käsitteli luonnonteologiaa. Luonnonteologia ja valistusajan ateismi kiinnostivat häntä myös opintojen jälkeen ja hän pohti, voitaisiinko Raamattua pitää historiallisena lähteenä.

Tultuaan valituksi kaunopuheisuuden professoriksi vuonna 1776, Porthan sai laajan opetusvelvollisuuden. Hänen mielestä akateemisen opettajan piti ennen kaikkea toimia inspiraation lähteenä ja kehittää oppilaistaan harmonisia, järkeviä ja yleissivistyneitä toimijoita. Opetuksen keskiössä oli kriittisyyden opettaminen oppilaille ja Porthan taisteli ennakkoluuloja ja yleistyksiä vastaan. Hän ei rajoittunut opettamaan vain latinaksi, vaan hyväksyi myös muiden kielten käytön opetuksessa.

Porthan vaikutti monen tieteenalan kehitykseen. Hän luennoi filosofiasta, kasvatuksesta, teologiasta, klassisesta arkeologiasta, historiasta, kielitieteestä ja estetiikasta. Hän kiinnitti paljon huomiota kirjallisuuteen ja tutki suomalaista runoutta ja suomen kielen sukulaisuussuhteita.

Vuonna 1779 Porthan teki ainoan merkittävän ulkomaanmatkan Hannoveriin, Göttingenin yliopistoon, missä hän tutustui valitusajan vapaampaan ilmapiiriin. Palattuaan Suomeen, Porthan keskittyi lähinnä historiantutkimukseen. Hän ryhtyi laatimaan yleisesitystä Suomen historiasta, mutta työ jäi kesken eikä hän päässyt keskiaikaa pitemmälle.

Vuonna 1782 hän sai Ruotsin matkalla ajatuksen julkaista Paulus Juustenin Piispainkronikan selityksin varustettuna. Julkaisusta tuli Porthanin laajin työ, joka käsitti 56 väitöskirjaa ja joka julkaistiin vuosina 1784–1800. Selityksissä hän esittää mm. käsityksensä Suomen muinaishistoriasta ja sen suhteesta Venäjän historiaan. Porthanin käsityksen mukaan suomensukuiset kansat olivat peräisin yhtenäiseltä alueelta, mutta ne olivat sittemmin levinneet eri alueille.

Samoihin aikoihin Porthan perehtyi myös Suomen maantietoon. Hän ryhtyi ensin korjailemaan Ruotsin maantiedon esitykseen tehtyä osiota Suomen maantiedosta, mutta päätyi lopulta tekemään kyseisen osion kokonaan uudelleen. Tämä oli ensimmäinen luotettava Suomen maantiedon yleisesitys.

Porthan piti itseään ennen kaikkea yliopiston kehittäjänä ja omisti koko elämänsä yliopistolle, minkä osaltaan mahdollisti se, että hän pysyi naimattomana koko elämänsä. Tosin hän oli perimätiedon mukaan ihastunut serkkuunsa Kristina Margareta Jusleeniin, joka kuoli vuonna 1772 hengenahdistukseen ja johon hän oli tutustunut kasvatti-enonsa Pehr Jusleenin luona.

Lähteet:

• K. Tarkiainen, Porthan, Henrik Gabriel. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 10.2.2015.
• Y. Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Henrik Gabriel Porthan. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 9.2.2015.
• Suomalaisia tieteen huipulla – 100 tieteen ja teknologian saavutusta, toim. T. Markkanen, A. Tiitta, P. Havaste, Gaudeamus 2014.