Kotimaista kirjallisuutta Helena Ruuska alkoi opiskella 19-vuotiaana ja sillä tiellä hän on edelleenkin. Opettamisen ohella Ruuska on vuosien varrella kirjoittanut kirjallisuuskritiikkejä Parnassoon, Uuteen Suomeen, Suomen Kuvalehteen ja nyt Helsingin Sanomiin. Kriitikkokin on hänen mielestään melkein kuin opettaja. Väistämättä kriitikko opastaa mitä ja miten kannattaa lukea.

Kriitikon työ on ollut lukutaidon korkeakoulu. Kriitikko ensin eläytyy lukemaansa, merkitsee hajahuomioita marginaaleihin. Hän tykkää tai ei tykkää kirjasta. Analysointivaiheessa tarvitaan paperia muistiinpanoja varten ja ammattilaisen asenne luettuun. Hyvä kirjallisuus ei aina välttämättä ole henkilökohtaisten mieltymysten mukaista.

Kritiikin kirjoittaminen on tulkintaa, ymmärryksen syvenemistä. Ruuska myöntää, että tämän vaiheen takia kriitikon työ kaiken muun ohessa on vain jatkunut ja jatkunut. Kirjasyksy on houkuttanut ja koukuttanut vuodesta toiseen.

Väitöskirjansa Ruuska kirjoitti Marja-Liisa Vartion romaanista Kaikki naiset näkevät unia, ihastui kirjailijaan ja kirjoitti post doc -vaiheessa kirjailijaelämäkerran Marja-Liisa Vartio. Kuin linnun kirkaisu (2012). Sille tielle Ruuska taisi jäädä, sillä syksyllä 2015 ilmestyy seuraava kirjailijaelämäkerta Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija. Ensi jouluun asti hän on antanut itselleen aikaa miettiä, kenestä hän kirjoittaa seuraavaksi.