Heikki August Ojansuu
26.7.1873, Tyrvää – 18.1.1923, Helsinki
Filosofian kandidaatti 1899, lisensiaatti 1901, tohtori (ultimus) 1907,Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Suomen ja sen sukukielten professori, humanistisen tiedekunnan dekaani 1922–1923, Turun yliopisto Suomen kielen ja kirjallisuuden dosentti 1903–1914, suomen kielen vt. professori 1905–1907, 1909, 1917–1919, suomalaisen filologian apulainen 1914–1922, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto/Helsingin yliopisto
Suomen kielen opettaja, Läroverket för gossar och flickor 1902–1905, Suomalainen jatko-opisto 1905–1906, Helsingin suomalaisen tyttökoulun jatkoluokat 1906–1906 ja Suomen Liikemiesten kauppaopisto 1908–1919
Toimituskunnan jäsen 1899–1918, päätoimittaja 1904–1908, Virittäjä
Ylioppilastutkintovaliokunnan jäsen 1906–1910, 1912–1917
Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen 1916
Kuva: SKS / kirjallisuusarkisto
Tekstit: Tomas Sjöblom
Vanhan kirjasuomen tuntija
Heikki Ojansuu kokosi jo lukioaikana kansanrunoutta ja kotiseutunsa Tyrvään murretta, jonka sanaluettelon hän luovutti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle vuonna 1896. Suomen, karjalan ja viron kielistä tulikin Ojansuun tutkijanuran kulmakivi. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1899 Keisarillisesta Aleksanterin Yliopistosta.
Vain kaksi vuotta kandidaatintutkinnon jälkeen Ojansuu julkaisi väitöskirjansa Suomen lounaismurteiden äännehistoria. Vokaalioppi. Descedentti esitys (1902), ja valmistui filosofian lisensiaatiksi. Täydennettyään tutkimustaan saman alueen murteista teoksella Suomen lounaismurteiden äännehistoria. Konsonantit. Descendentti esitys (1903) Ojansuu nimitettiin suomen kielen ja kirjallisuuden dosentiksi.
Suomen kielen professori E. N. Setälän lukuisten virkavapauksien takia Ojansuu hoiti suomen kielen professuuria useaan otteeseen, ensimmäisen kerran vuosina 1905–1907. Hoidettuaan toista kertaa professuuria Ojansuu lähti kielentutkimusmatkalle tutkimaan Liivinmaan, Pihkovan ja Vitebskin kuvernementtien vironkielistä väestöä vuosina 1910–1911 ja 1912. Matkoillaan hän keräsi runsaasti tietoa etelävirolaisesta kansanrunoudesta ja kielestä.
Kuva: SKS, kirjallisuusarkisto.
Suomen ja viron murteiden ohella Ojansuu oli myös kiinnostunut karjalan murteista. Hän julkaisi vuonna 1907, yhdessä Setälän kanssa, Karjalan kielen oppaan ja vuonna 1918 Karjala-aunuksen äännehistorian. Myöhemmin, vuonna 1921, hän pääsi mukaan tutkijaryhmään, joka selvitti Suomeen siirtyneiden karjalaisten kansanperinteitä. Ojansuun panos tutkimuksessa oli kuudestatoista eri murteesta tehdyt muistiinpanot, jotka sittemmin julkaistiin lähes kokonaisuudessaan teoksessa Lyydiläisiä kielennäytteitä (1934).
Kielenilmiöiden ajoittaminen oli Ojansuun suurimpia kiinnostuksen aiheita ja häntä pidettiin vanhan kirjasuomen alalla aikansa johtavana tutkijana. Nimistön tutkimus kuului myös hänen erikoisosaamisalueisiinsa. Ojansuu oli lisäksi lehtimies. Hän toimi aikakauslehti Virittäjän pitkäaikaisena toimituskunnan jäsenenä sekä päätoimittajana vuosina 1904–1908.
Ojansuu valittiin vastaperustettuun suomalaisen filologian apulaisen (apulaisprofessorin) virkaan vuonna 1914. Hän hoiti tätä virkaa aina vuoteen 1922 saakka, jolloin sai paikan Turun yliopiston ensimmäisenä suomen ja sen sukukielten professorina. Professuuri jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän kuoli jo seuraavan vuoden tammikuussa.
Virittäjän vuoden 1904 ensimmäisen numeron sisällysluettelo. Päätoimittajan toimiensa lisäksi Heikki Ojansuu oli aikakauslehti Virittäjän aktiivisimpia sisällöntuottajia. Kuva: Virittäjä 1/1904, Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.
Lähteet
Toni Suutari & Merja Salo (toim.), Castrénin perilliset. Helsingin yliopiston suomen ja sen sukukielten professorit 1851–2001, Helsinki 2001.
E. A. Tunkelo, Prof. Heikki Ojansuu, Virittäjä 27/1923, Helsinki 1923.
Seppo Suhonen, Ojansuu, Heikki, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 4.6.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
Heikki Ojansuu, Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 4.6.2015.
Kirjoittaja
Tomas Sjöblom
Heikki Ojansuu
Heikki August Ojansuu
26.7.1873, Tyrvää – 18.1.1923, Helsinki
Filosofian kandidaatti 1899, lisensiaatti 1901, tohtori (ultimus) 1907,Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Suomen ja sen sukukielten professori, humanistisen tiedekunnan dekaani 1922–1923, Turun yliopisto Suomen kielen ja kirjallisuuden dosentti 1903–1914, suomen kielen vt. professori 1905–1907, 1909, 1917–1919, suomalaisen filologian apulainen 1914–1922, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto/Helsingin yliopisto
Suomen kielen opettaja, Läroverket för gossar och flickor 1902–1905, Suomalainen jatko-opisto 1905–1906, Helsingin suomalaisen tyttökoulun jatkoluokat 1906–1906 ja Suomen Liikemiesten kauppaopisto 1908–1919
Toimituskunnan jäsen 1899–1918, päätoimittaja 1904–1908, Virittäjä
Ylioppilastutkintovaliokunnan jäsen 1906–1910, 1912–1917
Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen 1916
Kuva: SKS / kirjallisuusarkisto
Tekstit: Tomas Sjöblom
