”Katsomme osan Agricolan tekemistä kielivirheistä olevan sitä laatua, että on mahdotonta pitää suomea hänen äidinkielenään”, kirjoitti Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston suomen kielen vt. professori Heikki Ojansuu vuonna 1909 laajassa tutkimuksessaan Mikael Agricolan kielestä. Teos sisälsi laajan analyysin Mikael Agricolan eri teksteissä käyttämästä kielestä. Se oli merkittävänä tekijänä nostamassa Ojansuun johtavaan asemaan vanhan suomalaisen kirjakielen tutkijana. Kysymys Mikael Agricolan äidinkielestä oli osa tutkimuksesta ja se johti pitkään tieteelliseen debattiin.

Ojansuu argumentoi Agricolan ruotsinkielisyyden puolesta muun muassa toteamalla, että Agricolan synnyinseutu Pernaja oli lähes puhtaasti ruotsinkielistä seutua. Pääasialliset argumentit kuitenkin liittyivät sellaisiin Agricolan käyttämiin ilmaisuihin, joiden Ojansuu katsoi olevan selkeitä kielivirheitä, sekä suoranaisiin lainasanoihin ja svetisismeihin. Argumentteihin lienee vaikuttanut 1900-luvun suomalaisten kielimiesten oikeakielisyysinto.

Kiistaa Agricolan äidinkielestä tuskin olisi syntynyt, ellei Ojansuu vajaa kymmenen vuotta myöhemmin olisi muuttanut mieltään täysin. Vuonna 1918 hän julkaisi artikkelin Mikael Agricolan äidinkieli aikakauslehdessä Suomalainen Suomi. Artikkelissa Ojansuu esitti, että Pernaja ”on epäilemättä vielä Kustaa Vaasan aikana ollut huomattavaksi osaksi suomenkielistä”. Muutkin aikaisemmat argumentit kääntyivät päälaelleen, ja uusina argumentteina esille nousi esimerkiksi se, että Agricola kirjoitti suomeksi. Ruotsin kielestä vaikutteita ottaneiden ilmausten yhteydessä Ojansuu totesi artikkelissaan esimerkiksi: ”otaksun tämänkin muodon kuuluneen Agricolan pernajalaiseen äidinkieleen” tai ”voisi olla vanhaa pernajalaista perua.”

Täydellinen suunnanmuutos johti keskusteluun ja kritiikkiin, eritoten ruotsinmielisten tutkijoiden suunnalta. Vuosien saatossa kysymystä käsiteltiin useissa aikakausjulkaisuissa. Merkittävimmät vastaväittäjät olivat Anders Allardt ja Kurt Antell.

Väittely Agricolan äidinkielestä nivoutui osaksi kielitaistelua. Allardt julkaisi vuonna 1927 artikkelin Michael Agricolas modersmål, jossa hyökkäsi määrätietoisesti Ojansuun argumentointia vastaan. Allardt oli vakuuttunut siitä, että Agricolan äidinkieli oli ruotsi. Antell, joka otti kantaa kysymykseen vuonna 1954, puolestaan totesi, ettei varmuutta Agricolan äidinkielestä voinut olla. Myöhemmät tutkijat ovat pitkälti olleet Antellin kanssa samaa mieltä. Monet ovat asettaneet kyseenalaiseksi, voiko äidinkielestä nykyaikaisessa merkityksessään edes puhua 1500-luvun kontekstissa.

Lähteet

• Anders Allardt, Michael Agricolas modersmål, Historisk tidskrift för Finland 12, Helsingfors 1927 19–26.
• Kurt Antell, Mikael Agricolas släkt, Historisk tidskrift för Finland 39, Helsingfors 1954, 7–15.
• Heikki Ojansuu, Mikael Agricolan kielestä, Helsinki 1909.
• Heikki Ojansuu, Mikael Agricolan äidinkieli, Suomalainen Suomi 3 (1918), 112–140.
• Simo Heininen, Mikael Agricola. Elämä ja teokset, Helsinki 2007.
• Kari Tarkiainen, Finlands svenska historia 1. Sveriges Österland: från forntiden till Gustav Vasa, Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 702:1, Helsingfors/Stockholm 2008.