Heikki Nevala on kunnostautunut taikuriuransa ohella tietokirjailijana. Lapsuusvuosista jatkunut kiinnostus taikuuteen on vaikuttanut tutkimuskohteisiin. Teoksissaan Nevala on tutkinut huvielämän eri puolia.

– Sirkus- ja tivolialan kotimainen uranuurtaja, nyt jo edesmennyt, Sven Hirn perehtyi aikoinaan samoihin aiheisiin ja auttoi minua aineiston kartoittamisessa. Nämä aiheet ovat marginaalissa perinteisten suosikkien, politiikan ja sotien sijaan. Toisaalta on mielenkiintoista tietää, miten ihmiset ovat ennen vanhaa huvitelleet.

Suomen vanhimman taikuriklubin Taikapiirin jäsenenä Nevala on kirjoittanut yhdistyksen Simsalabim-jäsenlehteen. Lisäksi hän toimitti yhdessä Hirnin kanssa vuonna 2007 julkaistun Taikapiirin vaiheita käsittelevän teoksen Taikapiiri since 1945. Nevala seuraava kirjaprojekti oli Suomalaisen kirjallisuuden seuran vuonna 2011 julkaisema teos Silmäkääntäjiä, konstiniekkoja ja loihtutaiteilijoita. Kirja kuvaa taikurialan kasvua ja kehitystä 1800-luvulta 1960-luvulle. Taikureita käsittelevässä teoksessa ei paljasteta esiintyjien salaisuuksia, vaan kerrotaan alan ihmisistä ja sen kehittymisestä Suomessa.

– Kun tutkimuskohteet ovat pohjimmiltaan historiallisia, mutta myyttien läpäisemiä, voi lukija pahoittaa mielensä uskomusten romuttamisesta. Näin tapahtuu, kun käsitellään taikurin näkökulmasta lukijoille tärkeitä ja mystisiä aiheita, vaikkapa legendan mukaan muun muassa tuvan täyteen piimää taikonutta Kuikka Koposta. En tietenkään halua olla ilonpilaaja. Ihmisten tulisi kuitenkin ymmärtää, että ennen ei ollut nettiä tai radiotakaan, vaan ihmiset kertoivat toisilleen näitä tarinoita. Illuusioiden rikkominen on sangen ikävää, mutta tutkijan tulee tähän tarvittaessa kyetä.

Yleistä kirjallisuustiedettä opiskellut Nevala painottaa ymmärrettävän ja lukijaystävällisen tekstin keskeisyyttä tietokirjallisuudessa. On eri asia kirjoittaa suurelle yleisölle kuin akateemiselle väelle. Kiinnostavan kohteen löytäminen on tärkeä osa projektia. Tutkimuskohteen täytyy sytyttää, että aiheeseen jaksaa perehtyä perinpohjaisesti.

– En ole varsinaisesti opiskellut historiaa, mutta pidän lähdetyötä tärkeänä. Teoksistani on pyritty tekemään puoliksi kansanomaisia, jotta kuka tahansa aiheesta kiinnostunut pystyy niihin tarttumaan. Kirjallisena tavoitteenani on löytää aiheesta kiinnostunut lukijakunta ja saada silloin tällöin julkaistua tasokkaita teoksia.

Nevalan uusin teos Huvielämän kiertolaisia käsittelee kotimaista sirkus- ja tivolitoimintaa 1900–1950-lukujen välillä. Kirja sisältää muun muassa yrityskertomuksia ja henkilötarinoita. Teoksessa esitellään esimerkiksi maamme ensimmäisiä klovneja ja akrobaatteja, mutta siinä ei ole Nevalan mukaan kuitenkaan lähdetty kaunistelemaan ajan kuvaa.

– Kirjasta löytyy monia mielenkiintoisia hahmoja, kuten naisatleetti Anna Anthonius, joka tuli Urjalan voimanaisena tunnetuksi siitä, että hän selätti sirkusten paineissa karskeja miespainijoita. Edy Hyyppä taas oli klovni, rumpali, steppaaja ja taitava akrobaatti. Pärjätäkseen sirkuksissa piti osata monia eri taitoja, eikä keskinkertainen suoritus riittänyt.

Nevalan mukaan sirkus-aiheessa parhaat tiedot löytyivät usein jälkipolvilta alan omista piireistä. Lisäksi perinteiset arkistot ovat taltioineet sirkus- ja tivoliperinnettä, mutta tässä olisi vielä parantamisen varaa. Huvielämän julkaisija Keravan museo juhlistaa meneillä olevassa näyttelyssään Sariolan-tivolisukua, jota Nevala käsittelee teoksessaan. Nevala ei ole tyytynyt ainoastaan kirjoittamaan aihepiiristä, vaan on haalinut elämänsä aikana kattavan kokoelman alan kirjallisuutta.

– Keräilen taikurikirjallisuutta, ja minulle on kertynyt suhteellisen laaja kirjasto alan teoksia. Suomessa tätä harrastavat vain harvat, mutta maailmalla keräily on yleisempää. Jos minulla on esimerkiksi muutamia alan kirjoja 1700-luvulta, ei se ole suuren maailman mittakaavassa mitään. Maailmalta löytyy todella upeita kokoelmia myös yksityiskirjastoista.

Huvielämän puolelta löytyy Nevalan mielestä vielä tutkittavaa.

– Helsingissä on ollut vilkas kulttuurielämä varieteen saralla 1900-luvun alussa. Aion seuraavaksi perehtyä aiheeseen ja sitä koskevaan kirjallisuuteen.