Takaisin

Hanna Lehti-Eklund

Hanna Maria Lehti-Eklund
18.10.1957, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1981 ja filosofian tohtori 1990 (pohjoismaiset kielet), Helsingin yliopisto.

Pohjoismaisten kielten professori 2005-, Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksen johtaja 2014-, Helsingin yliopisto

Tutkimusteemat:
Ruotsi toisena ja vieraana kielenä (erityisesti suullinen vuorovaikutus ja luokkahuonekeskustelut) sekä ruotsin kielen historia ja kielellinen muutos, esimerkiksi kieliopillistuminen ja diskurssipartikkelien funktiot (nu, nå, alltså).

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta

Kuva: Sasa Tkalcan
Tekstit: Hanna Lehti-Eklund (Kaija Hartikainen, toim.)

Parhaat hetkeni Helsingin yliopistossa

Parhaat hetkeni Helsingin yliopistossa liittyvät yhteiseen toimintaan eri ihmisten kanssa: opiskelijoiden, opettajien, jatko-opiskelijoiden, kollegoiden, hallintoväen. Olen nauttinut opetuksesta ja opiskelijoiden ohjauksesta, jossa jatkuvasti itse oppii jotakin. Yhdessä kirjoittaminen kollegoiden kanssa on myös ollut antoisaa.

Olen myös viihtynyt hallinnon tehtävissä, jotka ovat antaneet uusia näkökulmia elämään yliopistossa. Tällä hetkellä olen johtajana Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksessa. Parasta siinä on yhteistyö laitoksen ja tiedekunnan asiantuntevien ammattilaisten kanssa sekä se, että olen edes päällisin puolin tutustunut monikielisen laitoksen oppiaineisiin ja ihmisiin.

 

Professori Hanna Lehti-Eklund oppiaineen alumnitilaisuudessa vuonna 2013.​ Kuva: Mika Federley.​
Professori Hanna Lehti-Eklund oppiaineen alumnitilaisuudessa vuonna 2013.​ Kuva: Mika Federley.​

Eräs merkityksellinen muisto Helsingin yliopistossa sijoittuu opiskeluaikaani. Aloittelin väitöskirjani kirjoittamista pohjoismaisten kielten oppiaineeseen. Keräsin aineistoa, mutta metodinen näkökulma oli sumun peitossa. Kävin samanaikaisesti yleisen kielitieteen lehtorin Orvokki Heinämäen semantiikan ja pragmatiikan luennoilla, joilla hän esitteli muun muassa niitä periaatteita, joihin vuorovaikutuksen yleensä katsottiin nojaavan.

Kuunnellessani hänen selvitystään Paul Gricen keskustelun pelisäännöistä tajusin saaneeni työkaluja 1600-luvun ruotsissa kehittyneeseen merkityksen muutokseen. Tämän ymmärtämiseen meni tosin viikkoja ja kuukausia, mutta muistan vieläkin sen yhden luennon ja surinan korvissani sillä hetkellä, jolla konkreettisesti tunsin saaneeni ahaa-elämyksen. Ajattelen suurella kiitollisuudella ja lämmöllä lehtori Heinämäkeä, joka omalla tietämyksellään avasi minulle silloin täysin uuden ja tuntemattoman kielitieteen osa-alueen.

Takaisin