Tutkimukseni pääkohteita ovat teatterihistoria, historiografia ja esitystutkimus. Näiden lisäksi olen käsitellyt monissa tutkimuksissani teatterin ja politiikan suhdetta ja kulttuurihistoriaa.

Meneillään oleva tutkimushankkeeni käsittelee Kansallisteatteria Arvi Kivimaan pääjohtajakaudella 1950–1974, jolloin teatterin kansainvälinen toiminta oli erityisen aktiivista: teatteri teki 14 ulkomaanvierailua ja useat merkittävät eurooppalaiset teatterit vierailivat Kansallisteatterissa. Yhteensä Helsingissä nähtiin yli 25 ulkomaisen teatterin tai yksittäisen taiteilijan vierailua. Lisäksi Kansallisteatteriin rakennettiin Pieni näyttämö, jolla muun muassa Samuel Beckettin näytelmiä nähtiin hyvin pian niiden valmistumisen jälkeen. Koska suomalainen teatteri on kansainvälisestikin kiinnostavaa, siitä on ollut hyvä kirjoittaa myös kansainvälisiin julkaisuihin.

Teatterihistorian alaan kuuluvien aiheiden lisäksi olen julkaissut artikkeleita myös nykyesityksistä. Niihin liittyy myös viimeistelyvaiheessa oleva yhdessä tohtorikoulutettava, FM Julia Pajusen kanssa kirjoittamani artikkeli siitä, miten Tuntemattoman sotilaan näyttämö- ja kuunnelmatulkinnat ovat haastaneet sotaan liittyvää muistikulttuuria.

Moni kansainvälinen kollega on hämmästellyt sitä, miten merkittävä asema teatteritaiteella Suomessa on. Tästä todistavat teattereiden määrä, niiden katsojaluvut, yksinomaan puheteattereilla oli vuonna 2014 noin 2,7 miljoonaa katsojaa (kokonaisuudessaan teatteri-, tanssi-, ooppera- ja sirkusesityksiin myytiin 3,6 miljoonaa lippua!) ja valtion voimakas tuki. Suomessa teatteri on ollut paikka käsitellä tärkeitä kysymyksiä; kansallisuusaatetta, kielikysymystä ja nykyisin yhä laajemmin ja monipuolisemmin erilaisia yhteiskunnallisia aiheita. Teatterin ei ole odotettu viihdyttävän vaan vaikuttavan!

• ”Kansallisteatterin Lokki liiti maineeseen”, Yle 26.4.2012
• ”Kansallisteatteri vei suomalaisen näyttämötaiteen vertaistensa joukkoon”, Yle 12.4.2012