Hyviä hetkiä neljännesvuosisataani Helsingin yliopistossa on mahtunut paljon, omasta opiskeluajasta alkaen. Joistain opiskeluajan ystävistä on tullut kollegoja ja nykyisistä kollegoista ystäviä, mikä kuvaa hyvin työtoveruutta lähikollegojen kanssa.

Arkisia ilonaiheita ovat myös kohtaamiset opiskelijoiden kanssa, sillä pienessä oppiaineessa kaikki opiskelijat tulevat tutuiksi. Teatteritieteen opiskelijoiden keskinäinen yhteisöllisyys on hienoa seurattavaa, ainejärjestö Repliikki tekee merkittävää työtä myös koko oppiaineen opetuksen kehittämisessä. Erityisesti jatko-opiskelijoiden saamat apurahat ja myönteiset julkaisupäätökset ovat suuria ilonaiheita. Tietenkin myös valinta Opettajien Akatemian jäseneksi tuntui sykähdyttävältä.

Aivan erityinen paikka sydämessäni on kuitenkin oppiaineeni väitöstilaisuuksilla, joissa nykyisin olen saanut kunnian toimia kustoksena, ja filosofisen tiedekunnan promootioilla, joihin olen osallistunut aina kun vain voin. Olin maisteripromootiossani promootiotoimikunnan gratista ja myöhemminkin olen ollut mukana promootiotoimikuntien työssä. Väitöstilaisuudet ja promootiot ovat arjen yläpuolella olevia hetkiä, joissa tuntee poikkeuksellisen vahvasti sen, että tätä työtä tehdään tässä ja nyt, yliopiston traditioita muistaen, mutta tulevaisuutta varten.