Yrjö Hirnin kerrotaan olleen yksi aikansa tunnetuimmista suomalaisista tiedemiehistä maailmalla. Tutkijan uransa hän aloitti estetiikan parissa, johon hän toi Edvard Westermarckilta omaksumiaan suuntauksia. Hirn teki runsaasti tutkimusmatkoja ympäri Eurooppaa ja piti yhteyttä etenkin englantilaiseen yliopistomaailmaan. Lue lisää »
On ehkä kliseistä olla suomalainen Jean Sibeliuksen tutkija, sillä se saattaa herättää epäilyjä "helpon" tutkimuskohteen valinnasta. Tämä on kuitenkin vain ensivaikutelma. Sibeliuksen musiikki romantiikan ja 1900-luvun modernismin välissä tarjoaa loputtoman ja haastavan tutkimuskohteen, sillä musiikin määrittely ja sen vaatimat työkalut eivät ole helppoja. Etenkin kun musiikillisen modernismin näkökulmasta Sibelius olisi ollut taaksepäin katsova konservatiivi, mikä on toki virhetulkinta, mutta vaatii tutkijoilta valmiutta kriittiseen keskusteluun. Lue lisää »
Tutkimukseni pääkohteita ovat teatterihistoria, historiografia ja esitystutkimus. Näiden lisäksi olen käsitellyt monissa tutkimuksissani teatterin ja politiikan suhdetta ja kulttuurihistoriaa. Lue lisää »
Suomensukuisten kansojen muinaisjäännöksiä käsittelevän kuva-atlaksen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1877. Sen toimittaja Johan Reinhold Aspelin nimitettiin seuraavana vuonna pohjoismaisen arkeologian ylimääräiseksi professoriksi. Aspelinista, Suomen ensimmäisestä koulutetusta muinaistutkijasta, tuli Suomen ensimmäinen arkeologian professori. Professuurinsa aikana hän puhui useita kertoja vakinaisen arkeologian professuurin perustamisen puolesta, mikä toteutui kuitenkin vasta hänen elinaikansa jälkeen, vuonna 1921. Lue lisää »
Kiinnostus kirjallisuuteen, historiaan ja runouteen ja toisaalta politiikkaan olivat läsnä jo Edvard af Brunérin lapsuudenkodissa. Hänen isänsä, laamanni Jonas af Brunér oli Suomen suuriruhtinaskunnan poliittisen suunnan vakiinnuttajia, joka palkittiin toiminnastaan aatelisarvolla vuonna 1840. Hänen äitinsä Sara Kristina Franzén puolestaan oli runoilijapiispa Frans Michael Franzénin sisar. Virkamies-isän jalanjäljissä jatkoi Edvardin isoveli Frans Olof (1807–1874), josta tuli senaattori, Suomen asiain komitean pitkäaikainen jäsen sekä salaneuvos. Lue lisää »
Akateemisella urallaan Sanna Kaisa Spoof on tutkinut muun muassa sukututkimus- ja sukuseuratoiminnan kulttuurihistoriaa. Spoof aloitti oman sukututkimusharrastuksensa jo 14-vuotiaana. Hän muistaa käyneensä koululuokkansa kanssa tutustumassa Lahden kaupunginkirjastoon, missä ryhmälle esiteltiin mikrofilmien lukulaitteita. Opas kertoi, että täällä tutkitaan sukua. Näin Spoofille aukeni ovi maailmaan, josta hän ei ollut aiemmin tiennyt mitään. Lue lisää »
Helsingin yliopistomuseo vastaa yliopiston kansallisesti arvokkaista kulttuurihistoriallisista kokoelmista. Vain pieni osa 55 000 esineestä on esillä näyttelyissä tai muissa yliopiston tiloissa. Yliopiston taidekokoelma, noin 1 200 teosta, on kuitenkin esillä lähes kokonaan. Valtaosa kokoelmista on sijoitettu varastoihin. Lue lisää »
Heikki Nevala on toiminut taikurina viimeiset 30 vuotta. Kiinnostus taikuutta kohden heräsi, kuten alan harrastajilla niin usein, jo pienenä poikana. – Taiteilijanimen Heikki Harha otin käyttöön vuonna 1993. Olin kyllä toisaalta tehnyt taikurinhommia jo ennen tuota, ja teen keikkaa edelleen. Lue lisää »
Mikko Saikku on ollut aina kiinnostunut toisaalta historiasta, toisaalta luonnosta. Vaihto-oppilasvuosi Idahossa herätti kiinnostuksen paitsi yhdysvaltalaisen kulttuurin myös Pohjois-Amerikan luonnon erityispiirteisiin. Hän harkitsi hetken jopa biologin uraa, mutta päätyi kuitenkin opiskelemaan historiaa, mikä osoittautuikin hyväksi vaihtoehdoksi. Mielenkiinnon kohteiden yhdistäminen kävi lopulta kivuttomasti ympäristöhistorian grand old manin Alfred W. Crosbyn innoittamana. Lue lisää »
Musiikkilehti Rumban päätoimittajuus jäi Viljami Puustisella viiden vuoden mittaiseksi. Myös rockhistoriikit on vähäksi aikaa tehty. Nyt hän keskittyy kirjoittamaan Suomen 1800-luvun lopun kulttuurihistoriasta. Lue lisää »
Kymmenosainen Suomen lehdistön historia on Päiviö Tommilan laajamittaisin julkaisuprojekti. Yli vuosikymmenen kestänyt hanke kattoi kaikki suomalaiset yliopistot työllistäen samalla liudan tutkijoita ja opiskelijoita. Projektin lopputuloksena syntyi kattavan teoksen ohella myös muuta tutkimusta. Lue lisää »
Cecilia af Forsellesin tutkimusintressit ja erikoisalueet ovat suullinen perinne ja kirjallinen kulttuuri, Kalevalan käännösten kulttuurihistoria, kirjallinen muisti ja ajatusten virtaukset, Euroopan aate-, tiede- ja oppihistoria sekä tiedonvälitys, tietoyhteiskunta ja kirjastot. Lue lisää »
Markku Henriksson kiinnostui Pohjois-Amerikasta jo pienenä poikana. Hänen isänsä työskenteli merillä ja nuori Markku sai kortteja myös Yhdysvalloista. Tämän ohella eri maiden liput tulivat Henrikssonin elämään jo varhain, sillä hänen isoäitinsä toimi lipunvalmistajana ja alalla löytyi olympiavuoden alla töitä riittämiin. Lue lisää »
Hämeenlinnan normaalilyseon historianopettaja innosti Gunnar Suolahden (vuoteen 1906 saakka Palander) akateemisten opintojen pariin Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon. Nuori mies opiskeli rivakkaan tahtiin ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1898. Lue lisää »
Minulla on lukuisia parhaita muistoja Helsingin yliopistosta yli 50 vuoden ajalta opiskelijasta eläkeläisprofessoriksi. Lue lisää »
Väittelin filosofian tohtoriksi Cambridgen yliopistossa vuonna 1977. Väitöskirjani käsittelee Homeroksen runoutta. Siinä pohditaan tekijäkysymystä eurooppalaisen kulttuurihistorian kautta, ja vielä arvoituksellisempaa kysymystä runouden alkuperäisyydestä, joka oli yksi keskeisiä debatteja renessanssin, barokin ja valistuksen aikana. Cambridge University Press julkaisi Homer’s Original Genius, Eighteenth-Century Notions of the Early Greek Epic (1688–1798) -teokseni vuonna 1979 ja tuorein paperback-painos on vuodelta 2010. Lue lisää »
Opiskeluaikanani 1970-luvun alussa tapasin Nordicassamme monia karismaattisia professoreita, opettajia ja kirjailijoita. Heidän ansiostaan kiinnostuin yhtäältä etymologiasta ja kielihistoriasta, toisaalta ruotsalaisesta, suomenruotsalaisesta ja pohjoismaisesta kirjallisuudesta. Lue lisää »
Pirjo Kukkonen on ensimmäinen ruotsin kielen kääntämisen professori niin Suomessa kuin maailmallakin. Kääntäminen on samalla niin pitsinnypläystä kuin laajojen asioiden hallintaa. Vasta kun kääntäjä tai käännöstutkija luupillaan alkaa tarkastella käännettävää tai tutkittavaa tekstiä, paljastuvat tekstin pienimmätkin piilossa olevat merkitykset. Kääntäminen on tiedon arkeologiaa, uteliaisuutta, salapoliisina olemista, etsimistä ja löytämistä. Lue lisää »
Saatuani kulttuurihistorian piiriin kuuluvan graduni valmiiksi vuonna 2010, vaihdoin yrityshistorian pariin professori Markku Kuisman työtarjouksen perässä. Tutkimusapulaisena arkistoja tonkiessani ja haastatteluja tehdessäni valkeni aihe väitöskirjalle. Lue lisää »
Opintojeni loppuvaiheessa sovin professori Erik Allardtin kanssa laudaturtentin kirjoista. Kirjallisuusosiologian teosten kohdalla professori pani ruksin Erich Auerbachin Mimesiksen kohdalle ja sanoi: ”Lue tämä ja kirjoita siitä tentissä tiivis referaatti, että minäkin saan tietää mitä siinä oikein on.” Lue lisää »
