Yllätyin monta kertaa Georg Gimplin eri aloille ulottuvasta asiantuntemuksesta ja valtavasta kontaktiverkostosta.

Kun näytin hänelle suunnittelemiani puusta valmistettavista huonekaluista, sain heti asiantuntevan palautteen ja muutosehdotuksia, jotta tuotteista tulisi myös kaupallisesti valmiita. Georg kertoi olleensa nuorena sisustuspuusepän apulaisena. Hänen kommenttinsa osuivat aina naulan kantaan jopa liitoksia myöten!

Kerran keskustelimme, että puutavara-alalla toimineella isälläni oli ollut sahalaitos ja puuta myytiin Eurooppaan, Aasiaan ja Afrikkaankin. Georg kysyi, olisiko minulla tietoa mistä voisi ostaa suomalaista parhaimman laatuista koivua. Tällaista kaikkein vaaleinta koivupuuta kasvaa vain yhdellä alueella Suomessa ja sitä on vaikea saada. Soitin veljelleni, joka kertoi, että Heinolan vaneritehdas on juuri lopettanut toimintansa ja tehtaan pihalla seisoi pinossa valtava määrä sellukattilaan tuomittua vanerikoivua!

Georg soitti heti itävaltalaiselle yritykselle ja kertoi, että nyt on kiire. Seuraavalla viikolla kolme miestä Itävallasta, Georg tulkkinaan, ajoi Heinolaan. Ostajalla oli oma leimakirves, jolla merkittiin parhaat tukit ja kuorma lähti Itävaltaan. Siellä se sahattiin, kuivattiin ja höylättiin arvokkaaksi sisustuspuuksi. Myyjä sai hyvän hinnan ja ostaja mielestään edullisesti parasta laatua, joten molemmat olivat tyytyväisiä. Myös Georg, liikemies.