Takaisin

Georg Gimpl

26.05.1949, Abtenau (Itävalta) – 10.10.2014, Linz (Itävalta)

Filosofian maisteri 1975 (germaaninen filologia, pedagogiikka), tohtori 1980 (germaaninen filologia ja psykologia), Salzburgin yliopisto (Itävalta)
Aate- ja oppihistorian dosentti 1991, Oulun yliopisto

Yliopistonlehtori 2004–2014, Helsingin yliopisto
Germaanisen filologian vt. apulaisprofessori 1993–1995, Helsingin yliopisto
Saksan kielen ja Itävallan kirjallisuuden lehtori 1975–2003 (vakinainen nimitys 1981), Helsingin yliopisto

Tutkimusteemat
Filosofian historia, varsinkin itävaltalaisen filosofian historia
Itävaltalainen ja saksankielinen kirjallisuus
Böömin saksankielisen – mukaan lukien juutalaisen – kulttuurin historia
Kotikylänsä Russbachin virtuaalinen museo

Julkaisutoiminta

Kuva: Hartmut Lenk
Työryhmä: Hartmut Lenk, Marja Ursin, Valtteri Hyvärinen, Jouni Heikkinen, Helena Leheckova, Susanne Frejborg, Kaarle Holmberg, Faruk Abu-Chacra, Ove Knekt, Mark Shackleton, John Calton, Liisa Tiittula, Andrew Chesterman, Anni Aarinen (Kaija Hartikainen, toim.)

Kirkko ja muistojumalanpalvelus

Lokakuun 10. päivänä 2015 oli Georg Gimplen kuolemasta kulunut vuosi. Muistojumalanpalvelus pidettiin Helsingin Pyhän Henrikin kirkossa, ja samaan aikaan soivat Georgin muistoksi kirkonkellot myös Salzburgissa. Siellä hänen veljensä toimitti muistomessun. Mikä voisikaan olla sopivampi tapa muistaa Georgia, sillä hänen persoonansa oli syvästi ankkuroitunut katolisen kirkon perinteisiin.

Vaikka Georg oli ajoittain varsin varauksellinen ja kriittinen suhteessaan kirkkoon instituutiona, Georgia ei voi ymmärtää ilman hänen ajatteluunsa olennaisesti kuuluvaa uskonnollista ulottuvuutta. Se ei ollut hurskastelua. Se oli avointa, historiallisesti perusteltua ja myös politiikan sävyttämää suhtautumista kaikkeen uskonnolliseen. Samalla se oli aitoa nöyryyttä kaikkea pyhää kohtaan. “Das öffnet nach oben”, hän saattoi sanoa.

Vuonna 2009 hän kirjoitti joulukirjeessään Santiago de Compostelasta: “[...] Toivon teille kaikille sydämestäni siunattua ja armontäyteistä joulua. – Viime kesänä olin vähällä menettää pari ystävääni ja sitten menetinkin yhden aina niin terveen ja hyväkuntoisen opiskelutoverini. Tällaiset kokemukset muistuttivat minua jälleen siitä, että sanat ¸siunaus´ ja ¸armo´ eivät ole suinkaan muuttuneet vanhanaikaisiksi. Ja siitä huolimatta joulu tietysti voi olla myös ¸iloinen´.“

Hän jatkoi samassa kirjeessä:

“Mutta kaikkea en ole vielä kertonut: Minäkin täytin 60 vuotta. Vaikka halusin paeta kaikkea hiemankin juhlimiseen liittyvää, minut silti yllätettiin. Sain kuulla serenadin keskiyöllä ja olin siitä hyvin iloinen. Se oli niin kaunista, että aion täyttää 60 vuotta vielä muutaman kerran uudelleen.

Juhlin pyöreitä vuosia sitten veljeni kanssa vanhempieni muistoksi pidetyssä messussa. Paikkana oli entinen Pyhän Pietarin luostarin Vituksen kappeli, jossa minut ja Pirkko aikoinaan vihittiin [...]”

Tämä kuvaa hyvin Georgia, hänen suuruuttaan.

Kun olimme mieheni kanssa keväällä pari päivää Roomassa, kävimme lukemattomissa kirkoissa. Katselimme, ihmettelimme, ja aivan itsestään Georg tuli ajatuksiimme. Mitä kaikkea olisimmekaan voineet nähdä yhdessä Georgin kanssa? Me näimme tuokiokuvia, hän olisi nähnyt suurenmoisen, monikerroksisen mestariteoksen.

Takaisin