Työskentely Pariisin sydämessä huippututkimuslaitoksessa (IHPST) oli mahtava kokemus, jota ei laimentanut edes se, että meitä oli kolme tutkijaa kuuden neliön tutkijankopissa. Yhteishenki oli nimittäin loistava!

Tutkimuslaitos oli perinteikäs: aiemmin se oli toiminut Ranskan epistemologian keskuksena, ja nyt se oli Ranskan huippu logiikan ja tieteenfilosofian alalla. Laitoksella kokoontui useita tutkimusseminaareja viikossa, ja itse johdin viiden vuoden ajan formaalin filosofian (PhilForm) seminaaria.

Toisin kuin voisi kuvitella, elinikäinen tutkimusvirka ei itse asiassa tee tutkijasta laiskaa, vaan päinvastoin: kun ei tarvitse tuhlata aikaa julkaisuista ja rahoituksesta huolehtimiseen, voi suunnitella tutkimustaan pitkällä tähtäimellä, ja se näkyy tutkimuksen laadussa. Ennen tämä ymmärrettiin paremmin!

Kaksi vuotta CNRS:ssä työskenneltyäni sain työtarjouksen Sorbonnesta. Lähdin CNRS:stä, ja otin Université Paris 1 Panthéon-Sorbonnen professuurin vastaan. Helsinkiin verrattuna Sorbonnen opetustahti oli rankka: opetusta oli huomattavasti enemmän ja kurssikokeet järjestettiin suullisina, koko päivän kestävinä sessioina. Tenttimistä ei helpottanut sekään, että la chambre des professeurs oli kovassa käytössä, ja jo pelkkä tilan löytäminen oli haasteellista. Mutta Sorbonne hyvitti pienet epämukavuudet muun muassa sillä, että saimme tilata jouluksi samppanjaa suoraan tuottajilta mieltä lämmittävällä alennuksella.

Ranskalaisissa kollegoissani ihailin erityisesti heidän lukeneisuuttaan. Heidän innoittamanaan julkaisin ranskaksi Entre Logique et Langage -teoksen yhdessä kollegani Francois Rivencin kanssa (2009). Filosofian historia oli keskeisessä asemassa Sorbonnen opetussuunnitelmassa, ja laaja-alainen oppineisuus oli välittynyt myös opiskelijoille luonnollisena jatkeena ranskalaisen lycéen jälkeen. Opiskelijat eivät olisi suostuneet kirjoittamaan lyhyitä esseitä, vaan he halusivat kirjoittaa huomattavasti pitempiä ranskalaisia dissertaatioita, jotka esittelivät laajasti myös aiheen taustaa ja historiaa.

Pariisin vuodet olivat kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja avartava lisä filosofin urallani, mutta ikävöin silti Helsinkiä ja kotiyliopistoani. Niinpä erosin Sorbonnen professorin virasta ja palasin Helsinkiin vuonna 2009 – juuri parahiksi yliopistouudistuksen keskelle.