Oululaisen kauppiasperheen poika Frans Michael Franzén osoitti jo nuorena suurta kirjallista lahjakkuutta. Varhaiskypsästä pojasta tuli Kuninkaallisen Turun Akatemian ylioppilas jo vuonna 1785 – vain 13-vuotiaana. Lahjakkuutensa ansiosta nuori ylioppilas sai akatemian johtomiesten keskuudesta monia tukijoita, jotka vastaisuudessakin pyrkivät pitämään hänet akatemian palveluksessa.

Saapuessaan Turkuun Franzén pääsi professori Henrik Gabriel Porthanin siipien suojaan. Franzén puolusti jo 14-vuotiaana julkisesti tämän väitöskirjaa De Bircarlis I. Kolme vuotta myöhemmin hän väitteli saman teoksen toisella osalla filosofian kandidaatiksi. Franzénin taitavan väittelyn ansiosta luultiinkin yleisesti että hän oli kirjoittanut De Bircarlis II -teoksen itse. Tosiasiassa hän puolusti – kuten tapana oli – pro gradu -väitöksessään opettajansa kirjoittamaa teosta. Franzén promovoitiin myös maisteriksi vuonna 1789.

Dosentiksi Franzén väitteli teoksella Historiola orationis humanae, quattuor aetatibus descripta (1791), joka ajan hengen mukaan käsitteli ihmisen puheen historiaa. Teoksen toinen osa ilmestyi vuonna 1795, jolloin Franzén myös nimitettiin akatemian kirjastonhoitajaksi.

Professoreiden Jacob Tengström ja H. G. Porthan suosituksesta Franzén nimitettiin kirjallisuudenhistorian professoriksi vuonna 1798. Tämä nimitys, kuten myös nimitys historian ja moraalin professoriksi vuonna 1801, ilmaisi johtomiesten halua pitää lupaava nuori lahjakkuus akatemian palveluksessa. Franzén nimittäin ilmaisi jo varhain halunsa muuttaa Tukholmaan, mikäli sieltä löytyy mieluisa virka.

Franzénin ensimmäinen laajempi, oma historiateos Om svenska drottningar ilmestyi vuonna 1798. Siitä tuli erittäin suosittu aikalaisten historiasta kiinnostuneiden parissa. Sittemmin Franzénin historiallistieteellinen tuotanto keskittyi pitkälti laajoihin elämäkertoihin.

Franzénin toimet akatemiassa eivät rajoittuneet tieteen tekemiseen ja opettamiseen. Hän osallistui aktiivisesti muun muassa Turun Musikaalisen Seuran toimintaan ja toimitti akatemiaan läheisessä yhteydessä olevaa Åbo Tidningiä. Franzénin aikana lehden sisältö muuttui kaunokirjallisemmaksi ja uutispainotteisemmaksi.

Kysymys Tukholmaan muuttamisesta tuli ajankohtaiseksi, kun Franzén kutsuttiin Svenska Akademienin jäseneksi vuonna 1808. Hän asui kuitenkin Turusta siihen asti, kun sai nimityksen Kumlan kirkkoherraksi kaksi vuotta myöhemmin. Silloin Franzén erosi professuuristaan ja muutti pysyvästi Ruotsiin, jossa sittemmin sai nimityksen Tukholman Klaran kirkkoherraksi vuonna 1824, ja viimein Härnösandin piispaksi vuonna 1831.

Franzén palasi Suomeen yhden ainoan kerran erottuaan professuuristaan. Hän matkasi Turun kautta Helsinkiin yliopiston 200-vuotisjuhliin vuonna 1840, jolloin hänet seppelöitiin riemumaisteriksi. Franzén kirjoitti matkastaan pitkässä runossa Resan till Jubelfesten 1840, jossa kuvasi Turun autiutta kaupungin palon jälkeen ja uuden pääkaupungin komeutta.

Lähteet

• Matti Klinge, Franzén, Frans Michael, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 27.4.2015. Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta.
• Gösta Lundström, Frans Michael Franzén, Svenskt biografiskt lexikon -verkkojulkaisu. Viitattu 27.4.2015.
• Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Frans Mikael Franzén. Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 28.4.2015.
• Wikipedia, Frans Michael Franzén, Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 27.4.2015.