Lennart Meri on jäänyt useimmille mieleen Viron presidenttinä (1992–2001). Hän oli kuitenkin alkujaan kirjailija, tuottaja ja elokuvaohjaaja. Isänsä Georg-Peeter Meren diplomaatin ja kääntäjän ammattien johdosta Meren perhe matkusteli paljon. Lennart Meri oppikin nuoruudessa puhumaan useita kieliä sujuvasti. Hän taisi niin suomea, ranskaa, saksaa, englantia kuin venäjääkin.

Toisen maailmansodan alkaessa Meret karkotettiin neuvostojoukkojen hyökkäyksen seurauksena Tallinnasta Siperiaan. Osa Meren sukulaisistaan suhtautui myötämielisesti Neuvostoliittoon ja esimerkiksi hänen serkkunsa liittyi neuvostoarmeijaan. Siperiassa ollessaan Meri tutustui alueen kulttuuriin ja kiinnostui paikallisen kulttuurin ohella vironsukuisista kielistä. Hän jatkoi sukulaiskielten tutkimista myöhemmin urallaan.

Tallinnaan palattuaan Lennart Meri suoritti oppikoulun Tallinnan Nõmmen lyseossa ja siirtyi tämän jälkeen kirjoille Tarton yliopiston historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan valmistuen lopulta vuonna 1953. Valmistuttuaan hän työskenteli aluksi dramaturgina Tartossa sijaitsevassa Vanemuine-teatterissa ja myöhemmin toimittajana Viron radiossa.

Lennart Meri elätti itseään kuitenkin pääasiassa kirjailijana. Hänen matkakertomuksensa saavuttivat suuren suosion niin Neuvostoliitossa kuin Suomessakin. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluva vuonna 1976 julkaistu Hõbevalge (Hopeanvalkea) käsittelee Viron historiaa alkuperäislähteiden kautta paikoitellen mielikuvituksella höystettynä. Meri oli myös Viron kirjailijaliiton jäsen sekä Suomen Kirjallisuuden seuran kunniajäsen.

Meri toimi lisäksi elokuvaohjaajana. Hän toteutti muun muassa suomensukuisia kansoja käsittelevä viisiosaisen dokumenttielokuvasarjan, jonka vuonna 1972 valmistunut tunnetuin osa Linnutee tuuled (Linnunradan tuulet) kiellettiin Neuvostoliitossa. Teos voitti New Yorkin elokuvajuhlilla hopeaa vuonna 1977 ja sitä käytettiin myös opetusmateriaalina Suomessa.

Lennart Meri aktivoitui poliittisesti 1970-luvun lopulla. Kun Neuvostoliitto antoi hänelle luvan vierailla länsimaissa, käytti Meri tilaisuutta hyväkseen ja pyrki solmimaan sosiaalisia ja kulttuurisia yhteyksiä länteen. Samaa työ jatkui hänen toimiessaan vuosina 1990–1992 Viron ulkoministerinä. Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellinen osasto myönsi Merelle kunniatohtorin arvon vuonna 1986 osoitukseksi hänen tekemästään työstä kulttuurin parissa.

Lähteet:

• Oittinen, Hannu, Lennart Meri. Luettu 17.9.2015
• Zetterberg, Seppo, Viron historia, SKS, Helsinki 2007. Luettu 17.9.2015
• Lennart Meri. Wikipedia-verkkojulkaisu (englanninkielinen). Luettu 15.8.2015.
• Lennart Meri. Wikipedia-verkkojulkaisu (suomenkielinen). Luettu 15.8.2015.