Konferenssitulkkaus on monesti eniten esillä oleva tulkkauksen muoto. Se liittyy usein suurten kansain­välisten organisaatioiden, kuten EU:n tai YK:n, toimintaan. Erja Tenhonen-Lightfootin mukaan konferenssi­tulkin tärkeimpiin taitoihin kuuluu osata ennakoida tilanteen mukaan, millaisista asioista tullaan puhumaan.

– Konferenssitulkkauksessa mennään aina jonkinlaisen käsikirjoituksen mukaan. Suuri osa konferenssitulkin koulutuksesta perustuu siihen, että opetellaan tuntemaan yhteiskunnan rakenteita ja kansainvälisten toimijoiden organisaatioita ja tavoitteita. Esimerkiksi YK:ssa puheissa käsitellään usein rauhaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia ja yhteiskunnan avoimuutta.

Erityisen haasteellisia konferenssitulkin työssä ovat puheenvuoroissa esiintyvät nimet, numerot ja lyhenteet. Konferenssitulkkauksessa samassa tulkinkopissa istuukin samanaikaisesti vähintään kaksi tulkkia, jotka auttavat toinen toistaan.

– Kun tulee vastaan numeroita, nimiä ja lyhenteitä, se joka ei ole tulkkausvuorossa, kirjoittaa ne paperille. Senhetkinen tulkki voi sitten katsoa ne siitä. Numerot sijaitsevat jollain tavalla eri paikassa aivoissa kuin kieli. Erisnimet taas ovat vaikeita, koska niissä ei ole minkäänlaista suoraa denotaatiota henkilöön.

Tenhonen-Lightfoot perusti vuonna 2002 Sanas-nimisen yrityksen, joka myy konferenssitulkkauspalveluja.

– Suuri osa toimintaamme on asiakkaiden valistusta sekä tulkkitiimien kokoamista. Kun kokoaa tulkkitiimiä asiakkaalle, pitää muistaa selittää, että simultaanitulkkausta on kahdenlaista: kansainvälisten organisaa­ti­oi­den yksisuuntainen tulkkausmalli ja vapailla markkinoilla usein käytetty kaksisuuntainen malli.

Esimerkiksi EU:ssa ja YK:ssa käytetään ”matriisi”-tulkkauskaavaa, jossa jokaisesta kopista tulee ulos vain yhtä kieltä, eli jokainen tulkki tulkkaa lähinnä omaan äidinkieleensä päin. Vapailla markkinoilla usein käytetyssä ”kärrynpyörä­mallissa” taas kaikki kopit ovat kaksisuuntaisia.

– Kansainvälisten organisaatioiden mallin hyötyinä ovat välikielten määrän minimoituminen sekä se, että esimerkiksi yhden tulkin sairastuminen ei vaikuta muuhun tulkkausjärjestelyyn. Kärrynpyörämalliin taas tarvitaan vähemmän tulkkeja, eli se on halvempi, mutta huomattavasti hauraampi, koska kaikki kopit vaikuttavat toisiinsa. Siinä myös välikielen kautta tapahtuva reletulkkaus maksimoituu. Joudun aina itse piirtämään kaavion, kun kokoan tällaista tulkkitiimiä. Se on niin sanottua korkeampaa tulkkaus­mate­ma­tiik­kaa.

Tarve sijoittaa useampia tulkkeja jokaiseen tulkkauskoppiin perustuu tulkin ammattietiikkaan. Sen mukaan kahden vieraan kielen välillä ei saa tulkata, eikä kahden välikielen kautta.

– Kahden vieraan kielen välillä tulkkaaminen on mahdotonta lähes kaikille, ja välikielet lisäävät aina tulk­kaus­virheiden riskiä. Tietysti, jos katastrofitilanteessa voi vaikkapa pelastaa jonkun hengen tulkkaamalla kahden vieraan kielen välillä, se on eri asia. Mutta lähtökohtaisesti toisen kielen tulee aina olla tulkin äidinkieli.