Aloittaessaan opiskelun jälkeistä työuraansa 1960-luvulla Eeva Ahtisaarella ei ollut yliopistollista päättötutkintoa. Alkuinnostus opintoihin oli ollut kova, mutta osittain rahahuolet vaikeuttivat keskittymistä opintoihin.

– Tein erilaisia sijaisuuksia opettajana Kuopiossa, minkä lisäksi työskentelin myös silloisessa Helsingin yliopiston kirjastossa. Ihastuin erityisesti kirjaston arkkitehtuuriin sekä ilmapiiriin sen sisällä.

1960-luvun lopulla Ahtisaari palkattiin Espoon kotiseutusihteeriksi, jossa hänen tehtävänä oli huolehtia Espoon kaupunginmuseosta ja kerätä aineistoa.

– Virka oli varsin tuore ja ensimmäisiä tämän kaltaisia virkoja Suomessa.

Museokokemusta ei Ahtisaarella ollut muuta kuin kävijän roolista, mutta se ei häntä estänyt.

– Jos jotain vahvuuksia on ollut, niin olen aina löytänyt ja osannut hakea apua. Pyrimme tekemään museosta sellaisen paikan, jossa oli mukava käydä.

Työsuhteen katkaisi puolison saama komennus Tansaniaan. Seuraavat 15 vuotta kuluivatkin enemmän edustustehtävissä. Omien palkkatöiden pariin Eeva Ahtisaari palasi 1990-luvun alussa valmistuttuaan maisteriksi. Ystävät historian laitoksella osasivat vinkata Tikkurilan lukiosta vapautuvan opettajan sijaisuuden suuntaan. Koulumaailma oli tosin ehtinyt muuttua. Ryhmätyöt olivat nousseet isoon osaan opetusta, joten enää ei voinut vain luennoida.

Eeva Ahtisaari oli mukana myös Eduskunnan kirjaston yhteyteen kootussa kansanedustajien muistitietoprojektissa, jossa haastateltiin entisiä ja nykyisiä kansanedustajia.

– Haastatteluihin piti valmistua luonnollisesti erittäin hyvin. Piti tuntea niin Suomen sisäpoliittinen historia kuin haastateltavan omat puheenvuorot ja tekemiset. Siinä tuli kerättyä sellaista tietoa, joka muuten olisi jäänyt historian hämäriin. Etenkin vasemmistokansanedustajilla oli niin kovia kokemuksia, että en ihan iholle uskaltanut mennä.

Vuoden 1994 presidentinvaalien lähestyminen tarkoitti muutosta myös Eeva Ahtisaaren osalta. Hänen puolisonsa Martti Ahtisaari oli valittu SDP:n presidenttiehdokkaaksi ja kierteli ympäri maata kampanjoimassa.

– Lama oli huipussaan. Jossain vaiheessa kotimme sohvalle tuotiin Suomen talouden paperit. Ne olivat ihan kauheita. Kysyinkin Martilta, että kannattaako tämän maan presidentiksi hakea. Martti vastasi, että nyt vasta kannattaakin. Hän ei pelännyt yhtään.

Vaikka hänen puolisonsa oli hakemassa virkaa, ei Ahtisaaren oma rooli jäänyt vain sivusta seuraajaksi.

– Muistitietoprojektin ansiosta olin sisäpoliittisista asioista enemmän perillä kuin puolisoni. Vaalikampanjan aikana välillä neuvoin häntä, että älä kuule noin tee.

Martti Ahtisaari valittiin tasavallan presidentiksi ja Eeva Ahtisaaresta tuli maan äiti.

– Vierastin termiä ”maan äiti” aluksi, mutta ne kuusi vuotta olivat hyvin mielenkiintoista aikaa. Suomi tuli tutuksi hyvässä ja pahassa.