Eeva Ahtisaari matkusteli paljon miehensä työn perässä 70- ja 80-luvun alkupuolella. Häntä kalvoi kuitenkin opintojen loppuun viemättömyys. 80-luvun puolivälissä tuli tilaisuus paikata tämä kohta.

– Vuonna 1985 kirjauduin takaisin yliopistoon. Hieman jännitin yliopistolle menoa vanhan opintokirjan kanssa. Sain hyvän vastaanoton, vaikka jouduinkin jonkin verran tekemään opintoja uudestaan.

Aikaisemmista opinnoista ja kertyneestä kokemuksesta maailmalta oli erittäin paljon hyötyä. Uusi perspektiivi auttoi selvittämään myös historian opiskelijoiden piirissä hankalana pidetyn vanhojen käsialojen kurssin. Samoin gradu tuli tehtyä aikataulun puitteissa.

– Kokemukset diplomaatin puolisona olivat tehneet tehtävänsä. Ystäväni, suomen kielen maisteri, tarkasti aina graduni kieliasun ja ihmetteli kun olin aina ajoissa liuskojeni kanssa. Vastasin, että diplomaatin puolison on pakko olla. Vieraat eivät odota.

Gradun aihe tuli vanhalta historian opettajalta, johon Ahtisaari oli törmännyt Porthanian aulassa.

– Professori Martti Ruutu toi äitinsä kirjahyllystä Hilda Käkikosken muistelmat, joiden kautta aloitin perehtymisen Suomen poliittiseen kehitykseen ja erityisesti naisten asemaan siinä. Innostus opiskeluun palasi.

Martti Ahtisaari toimi tuolloin YK:ssa ja oli tunnettu henkilö kotimaassa. Eeva Ahtisaari sen sijaan pääsi vähemmällä ja pystyi keskittymään opiskeluun.

– Meillä oli vain Martilla ja pojallamme Markolla (Ahtisaari) työhuone. Itselläni ei ollut muuta kuin keittiön ja ruokasalin pöydät. Papereita ja kirjoja säilytin järjestyksessä pyykkikorissa. Kuljetin koria ympäri asuntoa, missä milloinkin oli tyhjä paikka.

Vuonna 1988 Eeva Ahtisaari sai gradunsa valmiiksi ja valmistui filosofian kandidaatiksi sekä maisteriksi. Kyseessä oli pitkäaikaisen haaveen toteutuminen, elämän käännekohta.

– Elämäni käännekohta ei antanut maallista hyvää, ei se antanut työpaikkaa eikä edistänyt uraa. Se teki enemmän. Se mullisti pään. Se vaatii tekemään kysymyksiä ja löytämään vastauksia. Se auttoi ymmärtämään, että mikään ihmisen elämänvaihe ei ole turha. Se opetti, että keskenjääneet asia kannattaa viedä päätökseen. Minulle se oli henki ja elämä.