Bo Carpelan debytoi kirjailijana runokokoelmallaan Som en dunkel värme (1946) vain 20 vuoden ikäisenä. Silloinen suomenruotsalainen kirjallisuus etsi esikuvia varsinkin ruotsalaisesta ”fytiotalismista” ja ranskalaisesta eksistentialismista. Nämä vaikutteet näkyvät myös Carpelanin varhaisessa tuotannossa, jota hän tosin itse ei myöhemmin katsonut kovin arvokkaaksi.

Carpelan kuului jo 1950-luvulla suomalaisten runoilijoiden eliittiin. Hän otti voimakkaasti etäisyyttä aikalaiseen poliittis-ideologisen runouden luomiseen ja tuomitsi myös 1960-luvun entistä yleisemmän poliittisen runouden. Carpelanin mielestä poliittinen kirjallisuus oli petos runouden ensisijaista tehtävää vastaan. Runouden kuului olla yksinkertaista mutta käsitellä syvällisiä teemoja, eikä koostua yksinkertaisista poliittisista iskulauseista.

Runouden tyylilajeissa Carpelanin tuotanto vaihteli ajan mittaan. Enimmäkseen hänen runoutensa suuntautui kuitenkin pidättyväiseen ja tarkkaan ilmaisuun. Ääripäänä tästä voidaan nähdä 1960-luvun jopa askeettisen minimalistiset tuotokset, kuten 73 dikter –kokoelma (1966). Sen runot olivat parhaimmillaan tiivistetty vain neljän tai viiden sanan mittaisiksi. Carpelan siirtyi vapautuneempaan ja rennompaan tyyliin vuosikymmenen lopulla alkaen kokoelmasta Gården (1969).

Carpelanin tuotanto ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään runouteen, vaan hän kirjoitti myös proosaa. Proosatuotannon parhaimmisto kuuluukin Carpelanin merkittävimpiin teoksiin. Romaanien saralta on mainittava Axel (1986), jonka tekemiseen meni 16 vuotta. Se kertoo Axel Carpelanista, kirjailijan isoisän veljestä, joka oli Jean Sibeliuksen parhaita ystäviä, innoittajia ja tukijoita. Kirjailija on itse käyttänyt Axel-kirjaa esimerkkinä siitä, että kirjoittaminen todellakin joskus voi olla hyvin hidasta puuhaa. Carpelan sai myös kaksi Finlandia-palkintoa romaaneistaan Urwind (1993) ja Berg (2005). Romaanien lisäksi Carpelan kirjoitti sekä radiodraamoja että lasten- ja nuortenkirjoja.

Kirjallisuuden saattaminen eri kieliryhmien saataville oli Carpelanille tärkeää. Useita hänen runokokoelmistaan ja romaaneistaan suomennettiin, ja hän käänsi vastavuoroisesti itse ruotsiksi aikalaisrunoilijoita. Carpelanin runoudesta tuli olennainen osa suomalaista lyriikkaa, ja hän oli itse tärkeimpiä sodanjälkeisiä vaikuttajia suomalaisen runouden ruotsintamisessa.

Lähteet

• Matti Soutkari, Bo Carpelan. 1926–2011, Svenskt översättarlexikon -verkkojulkaisu. Viitattu 24.3.2015.
• Schildts & Söderströms, Bo Carpelan, Schildts & Söderströms kirjailijaesittely. Viitattu 24.3.2015.
• Bo Carpelan, Mitä olen oppinut: Bo Carpelan, Ylioppilaslehden verkkojulkaisu. Viitattu 24.3.2015.
• Pekka Tarkka, Bo Carpelan, Helsingin Sanomien muistokirjoitus verkossa. Viitattu 24.3.2015.
• Otava, Bo Carpelan, Otavan kirjailijaesittely. Viitattu 24.3.2015.
• Tytti Seessalo, ’Sinut tavoittaa tuuli, ja näet kirkkauden, valon’, Yliopisto-lehden verkkojulkaisu. Viitattu 24.3.2015.
• Johan Wrede, Carpelan, Bo, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Viitattu 24.3.2015.