Takaisin

Bo Carpelan

Bo Gustaf Bertelsson Carpelan
25.10.1926, Helsinki – 11.2.2011, Espoo

Filosofian kandidaatti (kirjallisuustiede) 1948, lisensiaatti 1956, tohtori 1960, Helsingin yliopisto

Kirjastoalan tutkinto 1950, Yhteiskunnallinen korkeakoulu
Opintoja Ranskassa (1951), Yhdysvalloissa (1961), Englannissa (1962)

Taiteilijaprofessori 1980–1993

Opiskeluneuvoja 1950–1959, osastonhoitaja 1960–1964 ja apulaiskirjastonhoitaja 1964–1980, Helsingin kaupunginkirjasto
Kirjallisuusarvostelija 1949–1964, Hufvudstadsbladet

Finlands svenska författareföreningenin johtokunnan jäsen 1950–1970
Pohjoismaisen kulttuuritoimikunnan Suomen osaston jäsen 1965–1971

Merkittävimmät kunnianosoitukset
Le Prix Européen de Littérature 2007
Svenska Akademiens nordiska pris (Ruotsi) 1997
Finlandia-palkinto 1993, 2005
Suomen runoilijaliiton Vuoden runoilija 1993
Valtion ulkomainen kääntäjäpalkinto 1986
Karl Emil Tollanders pris 1983
Pro Finlandia 1978
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 1977
Nuorisokirjallisuuden valtionpalkinto 1969, 1989
Valtion kirjallisuuspalkinto 1967, 1972, 1987, 1989

Tekstit: Tomas Sjöblom
Kuva: Schildts & Söderströms

Hyllyttäjästä apulaiskirjaston-johtajaksi

Vähävaraisen pankkivirkailijan poika Bo Carpelan kirjoittautui Helsingin yliopistoon opiskelemaan kirjallisuustiedettä vuonna 1944. Jo opintojensa aikana hän työskenteli kirjojen parissa, ensin Akateemisessa kirjakaupassa ja sittemmin Rikhardinkadun kirjastossa. Kirjastoalasta tuli Carpelanin pitkäaikainen päivätyö.

Carpelan valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1948. Tutkijan ura ei ollut hänelle omiaan. Parempien työmahdollisuuksien takia hän kuitenkin hankki ensin lisensiaatintutkinnon vuonna 1956 ja väitteli sitten tohtoriksi vuonna 1960 väitöskirjalla Studier i Gunnar Björlings diktning 1922–1933. Yliopiston silloinen rehtori Edwin Linkomies ei ollut aiheeseen lainkaan tyytyväinen. Gunnar Björling oli nimittäin vielä elossa. Linkomies ilmoitti Carpelanille viikkoa ennen väitöstilaisuutta, ettei elävästä kirjailijasta voi kirjoittaa väitöskirjaa. Väitöstilaisuus kuitenkin pidettiin ajallaan ja väitöskirja hyväksyttiin.

Kirjallisuustiedettä opiskellut Carpelan oli myös kirjallisuuskriitikko. Hän kirjoitti arvosteluja Hufvudstadsbladetille viidentoista vuoden ajan. Ensimmäisten vuosien aikana hän todella piti kriitikon työstä, mutta pitkän päälle se oli hänestä ennemminkin välttämätön paha. Carpelania alkoi yhä enemmän häiritä se, että hänen piti aina pystyä tarkentamaan miksi piti tai ei pitänyt jostain teoksesta. Kun perheeseen syntyi lapsia, rahan tarve kuitenkin lisääntyi ja Carpelan jatkoi kirjallisuuskriitikon töitä vuoteen 1964 saakka.

Varsinaisena kouluttajanaan ja opin lähteenään Carpelan piti kirjastoa. Hän aloitti kirjastouransa hyllyttäjänä Rikhardinkadun kirjastossa vuonna 1946. Vuosien varrella hän toimi myös kirjaston opintoneuvojana ja osastonhoitajana, kunnes sai paikan Helsingin kaupunginkirjaston apulaiskirjastonjohtajana vuonna 1964.

Carpelan lopetti kirjastotyönsä saadessaan taiteilijaprofessorin nimityksen vuonna 1980. Vasta silloin hän katsoi pystyvänsä omistautumaan täyspäiväisesti kirjailijanuraansa.

Bo Carpelan työpöytänsä ääressä. Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura​​
Bo Carpelan työpöytänsä ääressä. Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura​​

Lähteet

Takaisin