Kirjautuessaan Keisarilliseen Aleksanterin Yliopistoon opiskelemaan vuonna 1866 Axel Lille liittyi silloin laittomaan osakuntaan. Kaksi vuotta myöhemmin, kun osakunnat (tai osastot, kuten niitä silloin nimitettiin) taas laillistettiin, se jatkoi virallisesti toimintaansa nimellä Nyländska afdelningen. Lille sai osakunnassa ensimmäiset kokemuksensa lehtimiehen työstä ja poliittisesta vaikuttamisesta.

Professori Axel Olof Freudenthalin ympärille oli kerääntynyt voimakas svekomaanien joukko opiskelijaliikkeessä. Lille liittyi tähän joukkoon, ja pian hänestä tuli yksi sen johtohahmoista. Hän toimi avustajana osakunnan Nylands Dragon -lehden toimituksessa, jossa oppi sanomalehtityön perusteita. Hän ryhtyi myös julkaisemaan Myggan-nimistä pilalehteä.

Ammattimaisempaa sanomalehtivaikuttamista Lille ryhtyi harjoittamaan, kun ensimmäinen puhtaasti ruotsinmielinen sanomalehti Vikingen perustettiin vuonna 1870. Lille kuului lehden perustamisen aloitteentekijöihin, liittyi sen toimituskuntaan ja päätoimitti lehteä sen viimeisenä ilmestymisvuonna 1874. Vikingenin linja oli tiukan ruotsalaiskansallinen, vastustaen paitsi fennomaanien, myös liberaalien aatteita, mikä lopulta johti liian pieneen tilaajakuntaan. Lehti jouduttiin lopettamaan taloudellisen kannattamattomana. Lehden nimestä johdettiin 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä yleinen kutsumanimi ruotsinmielisille: ”viikingit”.

Lillen ruotsinmielisyys kehittyi erilaiseksi kuin oppi-isänsä. Siinä missä Freudenthal puhui rotukysymyksistä, Lille painotti suomen ruotsinkielisen ja suomenkielisen kansanosien kulttuurisia eroja. Kielikysymysten ohella Lilleä kiinnosti yksilönvapaus, konstitutionalismi ja taloudellinen liberalismi. Hänestä kehittyi voimakas venäläistämistoimien vastustaja.

Lille valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1872, jonka jälkeen hän jatkoi opintojaan oikeustieteen saralla. Hän valmistui molempain oikeuksien kandidaatiksi vuonna 1879 ja tohtoriksi vuonna 1882 väitöskirjallaan Försäkringsväsendet, dess historiska utveckling och nationalekonomiska betydelse. Suurimmat ansionsa Lille saavutti kuitenkin tieteen ulkopuolella, poliittisena vaikuttajana.

Nyländska afdelningenissa Lille vaikutti koko opiskeluaikansa ja sen jälkeenkin. Hänet valittiin Freudenthalin seuraajana kuraattoriksi vuonna 1879, ja jatkoi tehtävässä aina vuoteen 1888. Toimiessaan osakunnan vuosijuhlapuhujana vuonna 1902 Lille esitti ensimmäisten joukossa julkisessa tilaisuudessa selväsanaisesti ajatuksen Suomen itsenäistymisestä. Muutamaa kuukautta myöhemmin hän katsoi parhaaksi lähteä vapaaehtoiseen maanpakoon Ruotsiin, josta palasi vasta poliittisen ilmapiirin muututtua vuonna 1906.

Lähteet

• Max Hanemann, Axel Lille. En levnadsteckning, Helsingfors 1931.
• Lars-Folke Landgrén, Lille, Axel Johan, Biografiskt lexikon för Finland -verkkojulkaisu. Viitattu 2.11.2015.
• Axel Lille, Wikipedia-verkkojulkaisu. Viitattu 2.11.2015.
• Lille, Axel, Uppslagsverket Finland -verkkojulkaisu. Viitattu 2.11.2015.