Takaisin

Arto Haapala

Arto Kalervo Haapala
3.1.1959, Helsingin mlk

Humanististen tieteiden kandidaatti 1982 (teoreettinen filosofia) ja filosofian maisteri 1984 (estetiikka), Helsingin yliopisto
PhD 1988 (Philosophy), Birkbeck College, University of London
Estetiikan dosentti 1989–, Helsingin yliopisto

Estetiikan professori 2000–, Helsingin yliopisto
Visiting Professor in Philosophy 2015, Universidad de Murcia, Espanja
Estetiikan määräaikainen professori 1995–2000, Helsingin yliopisto
Affiliated Professor in Philosophy 2001, Temple University, USA
Visiting Professor in Philosophy 1999–2000, Lancaster University, UK
Varttunut tutkija 1999–2000 ja vanhempi tutkija 1993–1995, Suomen Akatemia
Estetiikan assistentti 1989–1993, Helsingin yliopisto

Julkaisut, tutkimusprojektit ja muu tieteellinen toiminta
Tutkimusteemat: taideteosten ontologiset kysymykset, taiteen tulkinta, arjen estetiikka, esteettinen hyvinvointi

Palkinnot
Suomen Estetiikan Seuran Yrjö Hirn-palkinto 2004

Kuva: Heikki Tuuli
Tekstit: Arto Haapala (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)

Mieleenjäänyttä Helsingin yliopistosta

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä kun aloitin estetiikan professorina Helsingin yliopistossa. 1990-luvun puolivälissä taloudellinen lama oli (silloinkin) pahimmillaan ja estetiikan oppiaineen olemassaolo aidosti vaakalaudalla. Edeltäjäni oli jäänyt eläkkeelle henkilökohtaisesta ylimääräisestä professuurista, eikä määrärahoja estetiikan professuurin jatkamiseen tuntunut löytyvän. Väliaikaiseksi pelastukseksi tuli 5-vuotinen pooliprofessuuri, joka kantoi vaikeimpien aikojen yli.

Jos opettaja vain pystyy pitämään yllä innostusta ja halukkuutta oppia, hän on jo onnistunut työssään

Yksi helpottavimmista muistoista onkin sitten se, että oppiaine sai pooliprofessuurin jälkeen vakinaisen professuurin vuonna 2000. Itse olin tuolloin vierailevana professorina Philadelphiassa Yhdysvalloissa ja muistan edelleenkin hyvin, että uutinen herätti innostusta myös tuolloisten kollegoideni keskuudessa. Minulle tämä tarjosi mahdollisuuden alkaa kehittää oppiainetta systemaattisesti ja entistäkin tarmokkaammin.

Jotakin on jäänyt mieleen myös niistä lukuisista tutkinnonuudistuksista ja hallinnollisista järjestelyistä, joita kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu: toisinaan vannotaan suuruuden ideologian nimeen, toisinaan taas hajautetaan pienempiin yksiköihin. Jonkinlaisissa sykleissä tässäkin mennään, ehkä jopa ikuisen paluun logiikan mukaan.

Yliopisto-opettajan ja tutkijan työn yksi tärkeimmistä motivaation lähteistä on se, että näkee vuosittain uuden ja innostuneen opiskelijajoukon aloittavan opintojaan. Jos opettaja vain pystyy pitämään yllä innostusta ja halukkuutta oppia, hän on jo onnistunut työssään. Yhtä lailla palkitsevaa on nähdä opiskelijan saattavan opintonsa päätökseen. Pro gradu -tutkielman tai väitöskirjan loppuunsaattaminen on aina ponnistuksia vaativa prosessi, ja maisteriksi tai tohtoriksi valmistuminen merkitsee opiskelijalle uuteen elämänvaiheeseen siirtymistä. Silloin tällöin tapaan entisiä opiskelijoitani ja kieltämättä saan suurta tyydytystä nähdessäni, kuinka moninaisiin ja vaativiin tehtäviin heitä on sijoittunut.

Arto Haapala
Kuva: Linda Tammisto.

 

Takaisin