Antti Pikkanen pääsi opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistoon heti lukion jälkeen vuonna 2010. Hän oli aina pitänyt kirjoittamisesta. Ylioppilaskirjoituksiin hän valmistautui harjoittelemalla kirjallisuusanalyysin tekemistä, ja se oli lähellä sitä, mitä kotimaisen kirjallisuuden pääsykokeissa vaadittiin.

Opintojen rinnalle tuli vahvasti työelämä heti ensimmäisenä vuonna, kun Pikkanen pääsi töihin City-lehteen, ja sen jälkeen avautui mukavasti uusia toimittajan töitä.

– Jos olisin aikataulussa, minunhan pitäisi olla jo melkein maisteri. Mutta en ole vielä edes kandi, Pikkanen nauraa.

Opiskelumotivaatio ei ole ollut missään vaiheessa hukassa.

– Mutta valmistumismotivaation puute on ollut. Koska töitä on ollut koko ajan tarjolla. Enkä tiedä, tulenko maisterintutkintoa koskaan tarvitsemaan työurallani. Työkokemus on tärkeämpää.

Kahden vuoden Ylkkäri-pestin jälkeen on kuitenkin tavoitteena kandintutkinnon tekeminen.

Kotimaisen kirjallisuuden lisäksi Pikkanen on lukenut sukupuolentutkimusta, suomen kieltä, johtamista ja viestintää.

– Näin mielestäni humanistien pitääkin tehdä. On niin paljon kaikkea triviaalia mille vinoillaan, mutta juuri se tekee humanisteista niin hyviä osaajia. Humanistisissa opinnoissa korostuu akateemisen vapauden ihanne kaikkein puhtaimmillaan.

Pikkanen näkee, että humanistiset opinnot antavat hyvät eväät toimittajan työhön. Monet käytännön niksit oppii suoraan työn kautta, esimerkiksi juttujen tekemisen.

Kirjallisuuden opintojen kanssa Pikkanen on yskinyt, mutta viime syksynä hän sai kiinni sukupuolentutkimuksesta.

Osallistujia oli monista eri tiedekunnista ja keskustelut välillä hyvinkin tunteellisia.

– Silloin ajattelin että jes, tämä on tosi erilaista kuin mitä olen aikaisemmin tehnyt.

Pikkasta kiehtoi erityisesti tutkimuksen intersektionaalinen lähestymistapa. Esimerkiksi syrjintää on katsottava monista eri tekijöistä lähtien: on huomioitava niin sukupuoli, etninen tausta kuin sosiaalinen eriarvoisuuskin.