Takaisin

Antti Aarne

Antti Amatus Aarne (aik. Limnell)
5.12.1867, Pori – 5.2.1925, Helsinki

Filosofian kandidaatti 1893, filosofian maisteri 1894, filosofian lisensiaatti ja tohtori 1907, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto
Suomalaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen dosentti 1911–1922, Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto

Suomalaisen ja vertailevan kansanrunouden ylimääräinen professori 1922–1925, Helsingin yliopisto
Sortavalan lyseon nuorempi lehtori 1902–1920 ja rehtori 1904–1908
Kokkolan suomalaisen yhteiskoulun johtaja 1898–1902

Julkaisut
Vergleichende Märchenforschungen, 1907
Verzeichnis der Märchentypen, 1910 (englanniksi S. Thompsonin kanssa, The Types of the Folk-Tale. 1928, 1961)
Finnische Märchenvarianten, 1911
Die Tiere auf der Wanderschaft, 1913
Vergleichende Rätselforschungen I–III, 1918–1920

Kuva: Helsingin yliopistomuseon kuvakokoelmat
Tekstit: Tiia Niemelä

Ei mikään tavallinen satusetä

Antti Aarne on edelleen yksi kansainvälisesti tunnetuimmista folkloristeistamme. Aarnen tutkimukset 1900-luvun alussa muodostavat edelleen kansankertomusten tutkimuksen pohjan ja niitä on ahkerasti kommentoitu vuosisadan ajan.

Aarnen tutkimukset eivät varsinaisesti yllä vauhdikkuudessaan Indiana Jones -tasolle, mutta ahkeralla, peräänantamattomalla ja pikkutarkalla työllään hän ansaitsi paikkansa suurien luokittelijoiden kerhossa muun muassa Carl von Linnén rinnalla. Aarne huomasi kerätessään Moskovassa materiaalia väitöskirjaansa varten, miten hankalaa tutkimusmateriaalin etsiminen ulkomaisista perinnekokoelmista oli. Hän sai idean: jos Euroopan kaikki arkistot järjestäisivät kokoelmiensa yleisimmät kansankertomukset yhdenmukaisesti, voisivat kaikki löytää etsimänsä huomattavasti tehokkaammin.

Kuva: WikimediaCommons

Hanketta toteutettiin alusta asti kansainvälisin voimin. Sen tueksi perustettiin Folklore Fellows -tutkijaverkosto, joka toimii edelleen. Aarnen kollegoita projektissa olivat suomalaiset Kaarle Krohn ja Oskar Hackman, tanskalainen Axel Olrik, saksalainen Johannes Bolte ja ruotsalainen Carl W. von Sydow. Aarne aloitti työnsä kokoamalla tekstejä suomalaisista ja karjalaisista satutallenteista, tanskalaisista kansansaduista ja Grimmin veljesten tuotannosta. Aineiston hän lajitteli alalajeihin eläin-, ihme-, novelli- ja pilasadut ja määritti niistä toistuvat, monina versioina esiintyvät juonet (satutyypit). Satutyypeille hän antoi vakionimet, lyhyet sisällön luonnehdinta ja numerokoodit. Mukaan liitettiin myös viitteet arkistolähteisiin ja sadun painettuihin versioihin. Esimerkiksi koodi ”Aa 510A” tarkoittaa Tuhkimoa.

Aarne onnistui tavoitteessaan yli odotusten – hänen typologiastaan tuli toimiva työväline niin folkloristeille, kirjallisuudentutkijoille, antropologeille kuin filologeillekin. Tietysti ensimmäisessä versiossa oli vielä ongelmia ja epäloogisuuksia, sen Aarne itsekin myönsi. Mutta hän korostikin työnsä tulosten arvoa käytännön työvälineenä. Aarnen työtä jatkoivat yhdysvaltalainen folkloristi Stith Thompson 1920- ja 1960-luvuilla ja saksalainen kirjallisuudentutkija Hans-Jörg Uther 2000-luvun alussa. Jokainen tekijä on jättänyt nimikirjaimensa tyyppikoodin kirjainlyhenteeseen, niin että se on nykyään ATU – Aarne, Thompson, Uther.

Kuva: WikimediaCommons

Lähteet:

 

Takaisin