Erityisesti arvostan yliopistossa sitä, että siellä huomioidaan erilaisiin tavoitteisiin tähtäävät opiskelijat. Ei kaikista voi eikä pidä tulla tutkijoita. Humanistinen tutkinto on parhaimmillaan yleissivistävä ja antaa valmiuksia erilaisiin työtehtäviin. Ainakin omalla kohdallani se on toteutunut hyvin.

Opiskelin sivuaineena arkeologiaa. Kenttätyökurssi opetti käytännön taitoja, ja jo viikon irtautuminen normaalioloista muualle tekemään keskittyneesti tutkimustyötä vaikutti nuoren opiskelijan hahmottamiskykyyn erotella olennaiset asiat epäolennaisista. Vastaavasti Leena Haklin lähes legendaaarinen museotekniikan kurssi laajensi ajatteluani. Tuolle puoli vuotta kestäneelle kurssille otettiin opiskelijoita eri museoaineista ja siinä avautui museoiden merkityksen monitieteisyys. Konkreettisesti on ollut ilo havaita, että maailmalta on Suomeen levinnyt moderni, museokävijät huomioiva ja aktivoiva tapa esittää asioita. Museo on todellakin muuta kuin pölyyntyviä esineitä lasivitriineissä.

Nykyisessä työpaikassani Suomen Punaisessa Ristissä mietitään jatkuvasti katastrofien ja konfliktitilanteiden keskellä olevia ihmisiä ja heidän auttamistaan parhaalla mahdollisella tavalla heidän omista lähtökohdistaan käsin. Monen maailman laajuisen ongelman taustalla on kulttuurisia asioita, jotka ovat kärjistyneet esimerkiksi ilmastonmuutoksen elinkeinoille aiheuttamien muutospaineiden vuoksi. Punainen Risti pyrkii auttamaan heikoimmassa asemassa olevia riippumatta siitä, mikä on hätätilanteen syynä tai mikä on ihmisen etninen tausta. Inhimillisyys on periaatteistamme tärkein.

Jos nyt päätyisin tekemään tutkimusta, niin tarkastelisin vapaaehtoistyön luonnetta. Olen itse toiminut paljon vapaaehtoisena, ollut aktiivinen partiolainen ja työskennellyt vapaaehtoistyöhön kannustavissa organisaatioissa. Entisaikaan kyse oli talkootyöstä, joka oli enemmän vastavuoroista auttamista ja osa arkipäivää – naapureiden apua pyydettiin peltotöihin ja itse mentiin auttamaan naapuria jossain urakassa. Nykyisin vapaaehtoistoiminta ei ole niin selkeästi vastavuoroista eikä se kohdistu välttämättä lähinaapureihin. Toki auttajakin on saavana osapuolena ja palkitaan ainakin hyvällä mielellä. Olisi mielenkiintoista selvittää syvemmin, miksi tänäkin syksynä niin monet haluavat olla eri tavoin avuksi itselleen täysin vieraille ihmisille.

Toinen mielenkiintoinen tutkimusaihe voisi olla ilmiöt ja niiden syntymekanismit. Näistä tuoreena esimerkkinä urheilumaailman ilmiö, jossa olen itsekin osallisena: Susijengi. Se on saanut tuhansia seuraajia lähtemään pelipaikoille katsomaan koripalloa, ja yhtäkkiä lajista on tullut iso puheenaihe. Kannattajien käsittämätön yhteishenki, kannustus, positiivisuus ja isänmaallisuus ovat vain osa sitä huumaa, jossa me koripallon ystävät olemme saaneet elää niin Bilbaossa 2014 kuin Montpellierissä 2015. Urheiluelämysten ohella koripallomatkailu on mahdollistanut myös tutustumisen mahtaviin kulttuurikohteisiin.