Takaisin

Anna Laurinsilta

Anna Outi Kristiina Laurinsilta
7.4.1961, Helsinki

Filosofian maisteri 2008 (kansatiede), Helsingin yliopisto
Fysioterapeutti 1986, Helsingin IV Terveydenhuolto-oppilaitos

Varainhankintapäällikkö, varainhankinnan suunnittelija ja koordinaattori 2007–, Suomen Punainen Risti
Suunnittelija ja koordinaattori 1998–2007, Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Myyntisihteeri 1992–1999, Finnzymes Oy

Nenäpäiväsäätiö, johtoryhmä 2013–
MLL:n Laajasalon osasto, puheenjohtaja 1999–2005

Julkaisut
Ilmapallon tulo Suomeen, Kotiseutu, 1984

Kuva: Esa Laurinsilta
Tekstit: Riitta-Ilona Hurmerinta

Löydä oma tapasi auttaa

Punainen Risti auttaa ihmisiä katastrofien ja onnettomuuksien sattuessa ja kouluttaa heitä varautumaan niihin. Järjestö kannustaa ihmisiä hoitamaan terveyttään ja pitämään huolta toisistaan. Suomen Punainen Risti on yksi maamme suurimmista kansalaisjärjestöistä ja sen tehtävänä on auttaa apua eniten tarvitsevia kotimaassa ja ulkomailla. Eri puolella Suomea olevia paikallisosastoja on yli 500 ja erilaisia toimintamuotoja on runsaasti.

Suomen Punaisen Ristin varainhankintapäällikkö Anna Laurinsilta huolehtii oman tiiminsä kanssa siitä, että auttaminen on mahdollisimman helppoa. Kuukausilahjoittajat ovat todella tärkeitä ja siksi lahjoittamisprosessien sujuvuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Lahjoittaa voi helposti verkkomaksuna, tekstiviestillä ja soittamalla. Uusia vaihtoehtoja kehitetään jatkuvasti.

– Elämme 24/7 -maailmassa, jossa kaikki maailman tapahtumat ovat edessämme aivan välittömästi. Katastrofin sattuessa ihmisillä on halu toimia ja tehdä ”edes jotain”. Punaisella Ristillä on silloin vastuu paitsi auttaa tehokkaasti myös mahdollistaa auttaminen tekemällä lahjoittaminen mahdollisimman helpoksi.

Filippiinien Haiyan-taifuunin jälkeistä avustustyötä vuonna 2014. Alfonso XII, uusia taloja rakennetaan kokonaan tuhoutuneiden talojen paikalle uusin menetelmin. Tavoitteena on varautua paremmin uusiin katastrofeihin, sillä Filippiineillä on vuosittain yli 25 erilaista luonnonkatastrofia. Kuva: Anna Laurinsilta.

Rahamuotoisen lahjoittamisen lisäksi Suomen Punaisella Ristillä on tuotemyyntiä.

– Ensiapumateriaalithan ovat meille luonteva myyntituote, koska Punainen Risti järjestää paljon ensiapukoulutuksia.

Myös aika on tärkeä lahjoitusmuoto.

– Jos olet vapaaehtoisystävänä vanhukselle ja käyt hänen luonaan, niin se aika, jota silloin lahjoitat, on äärimmäisen arvokasta. Myös vapaaehtoisena lipaskerääjänä kadun kulmassa lahjoitat aikaa ja mahdollistat muille lahjoittamisen lippaaseen. Se, että annat pienenkin ajan, voi olla todella arvokasta autettavalle kohteelle.

Vapaaehtoistyön merkitys on kuluneen puolen vuoden aikana korostunut. Globaalit tapahtumat ovat johtaneet siihen, että Suomeenkin on tullut lyhyessä ajassa valtava määrä turvapaikanhakijoita.

– Kun ajatellaan turvapaikanhakijoita ja vastaanottokeskuksia, on helppo huomata, miten tärkeää työtä vapaaehtoiset ympäri Suomea tekevät. Lyhyellä varoitusajalla vapaaehtoiset ovat paitsi pystyttäneet uusia keskuksia, myös organisoineet mielekästä toimintaa.

Libacao, avustustarvikkeiden jako tapahtuu järjestelmällisesti ja tasapuolisesti. Filippiinien Haiyan-taifuunin jälkeistä avustustyötä vuonna 2014. Kuva: Anna Laurinsilta.

Varainhankintatyössä on myös mietittävä, kuinka paljon siihen laitetaan rahaa.

– Meillä on selkeä päätös siitä, että esimerkiksi katastrofirahaston kuluprosentti saa olla korkeintaan 15 %. Sosiaalinen media on tuonut tiettyjä mahdollisuuksia säästää mainoskustannuksissa, kohdentaa mainontaa, kokeilla ja seurata paremmin tuloksia. Se ei kuitenkaan voi kokonaan korvata muuta mainontaa.

Myös lahjoittajille tapahtuva kiitosviestintä pyritään hoitamaan mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Keräyslakikin asettaa omat määritelmänsä sille, mitä lahjoittajalle saa antaa.

– Lahjoittajaahan ei saa lahjoa. Korvikkeeksi saa antaa vain jotain ns. arvotonta. Esimerkiksi Nälkäpäivä-keräyksessä annoimme kiitostarran. On mielestäni hyvä asia, että jos joskus olemme tehneet kiitoskirjeen parempilaatuiselle paperille, niin olemme heti saaneet palautetta, että älkää käyttäkö tämmöiseen rahaa.

Paras kiitos Laurinsillan mukaan on kertoa lahjoittajille avoimesti siitä, mitä heiltä saaduilla rahoilla tai ajalla ja työpanoksella on saatu aikaiseksi.

Kalibo, puhtaan veden saanti on elinehto ja ensimmäisiä asioita, johon katastrofin jälkeen joudutaan paneutumaan. Vesikanisterit ovat osa varautumista ja niitä pidetään aina valmiusvarastossa. Kuva: Anna Laurinsilta.

 

Takaisin