Anna Laurinsilta aloitti kansatieteen opiskelun Helsingin yliopistossa syksyllä 1981 ja valmistui filosofian maisteriksi kesällä 2008. Hän on siis yksi niistä sadoista, jotka tutkinnonuudistus sai viimeistelemään pro gradu -tutkielmansa ja valmistumaan maisteriksi ennen syksyä 2008.

– Olen luonteeltani sellainen, että haluan tehdä asiat loppuun. Totta kai se tekemätön gradu ja viimeistelemätön yliopistotutkinto kolkuttivat takaraivossa jatkuvasti.

Laurinsilta suoritti opintojaan 1980-luvulla reippaaseen tahtiin. Hän teki kesken yliopisto-opintojaan myös fysioterapeutin tutkinnon ja palasi takaisin aloittamaan pro graduaan.

– Olimme päättäneet muuttaa ulkomaille mieheni työn takia. Ajattelin tarvitsevani sinne jonkun käytännöllisen ammatin, jotta työllistyn varmasti. En lopulta saanut työlupaa Yhdysvalloissa, enkä ole muutenkaan fysioterapeutin töitä tehnyt.

Laurinsilta muutti miehensä kanssa takaisin Suomeen keskelle 1990-luvun pahinta lamaa. Hän onnistui pääsemään myyntisihteeriksi biotekniikan alan yritykseen, jossa viihtyi lähes seitsemän vuoden ajan. Tuona aikana perhe kasvoi kahdella lapsella.

– Muistan kun kerran lastenvaunuja työnnellessäni törmäsin kadulla suomalais-ugrilaisen kansatieteen professori Juhani U.E. Lehtoseen. Tunsin heti tarvetta selitellä hänelle, miksi graduni ei ollut vieläkään valmistunut. Hän kuitenkin kannusti minua ottamaan rauhallisesti ja nauttimaan pienistä lapsistani.

Ennen ulkomaille muuttoa Laurinsilta oli kiertänyt ympäri Suomea keräämässä materiaalia graduunsa. Hän haastatteli ison joukon lossivahteja. Aineiston hän litteroi Yhdysvalloissa, mutta tutkielman kirjoittaminen tyssäsi useaksi vuodeksi.

Mannerheimin Lastensuojeluliitossa työskennellessään Laurinsilta piti opintovapaan ja edisti graduaan, mutta ei saanut sitä viimeisteltyä kansiin. Vuonna 2007 humanistinen tiedekunta tiedotti opiskelijoilleen edessä olevasta tutkintouudistuksesta. Moni gradua vaille työelämään sukeltanut sai kipinän palata opintojen pariin ja tutkinnon viimeistelyyn.

– Tunsin olevani kiitollisuuden velassa kaikille niille lossivahdeille, joita olin haastatellut. Koin, että on väärin heitä kohtaan, jos jätän tutkielman tekemättä. Alkuvuodesta 2008 päätin vihdoin hoitaa homman loppuun.

Laurinsilta linnoittautui töiden jälkeen kotinsa alakertaan kirjoittamaan. Viimeisen version gradustaan hän puristi ulos pääsiäispyhien aikana, kuten varmasti moni muukin kesällä 2008 valmistuneista.

– Olin todella onnellinen, kun jätin gradun tarkistettavaksi ja pääsin lukemaan lopputenttiin. Kesäkuun publiikissa oli huvittavaa tavata niin monia vanhoja tuttuja, joiden olin luullut valmistuneen ajat sitten. Siellä me keski-ikäiset hymyiltiin kilpaa nuorien maistereiden kanssa.

Pari päivää myöhemmin Helsingin Sanomien toimittaja soitti Laurinsillalle. Toimittaja kertoi olevansa tekemässä juttua Itä-Suomessa lakkautettavasta Tappuvirran lossista ja kaipaavansa asiantuntijan kommentteja.

– Toimittaja oli löytänyt lossivahteja koskevan graduni. Oli hauskaa lukea useana päivänä lehdestä juttuja, joissa viitattiin tutkimukseeni ja nimeni yhteydessä kerrottiin tuoreesta maisteriudestani. Niiden lehtijuttujen myötä sain yllättäviltä tahoilta onnitteluja. Vastailin, että valmistumisajankohtani oli tarkkaan harkittu, jotta saisin Helsingin Sanomat tiedottamaan asiasta.