Olen maailmanparantaja, haastaja, loitsija ja uneksija samoissa nahkoissa, ei siitä mihinkään pääse. Olen humanisti, mutta en hampaaton humanisti.

Kirjailijana olen kirjoittanut monistakin tabuista ja vaikeasti artikuloitavista sosiaalisista ongelmista ja yhteiskunnallisista teemoista. Journalisti minussa kyseenalaistaa, väittää, penkoo, pohtii ja haluaa sanoa kohtisuoraan pelkäämättä. Runoilija minussa vaistoaa, kuiskaa, kaipaa ja rakastaa hulluna sanoja. Aivan syvimmiltäni olen sanataiteilija ja tarinankertoja.

Jo esikoisteoksessani Sonja O. kävi täällä kuvasin yhteiskunnallisen murroksen aikaa, siirtymistä 1970-luvun ylipolitisoituneesta hegemoniasta kohti 1980-luvun vihreiden arvojen ja vapaan median ja nousukauden virtauksia. Kautta kirjojeni henkilöni ovat pohtineet omaa osaansa, omaa sukupolveaan ja vaikuttamistaan yhteiskunnallisiin virtauksiin.

Olen kirjoittanut paljon naiseksi kasvamisesta ja tasa-arvosta, pakolaisuudesta ja eriarvoistumisesta, vanhusten hoidosta, psyykkisistä sairauksista, äitiydestä, prostituutiosta ja seksibisneksestä, vammaisuudesta, väkivaltaisuudesta ja erityisesti perheväkivallasta, perheiden pahoinvoinnista, lastenkasvatuksesta, some-maailman varjopuolista ja aivan viimeisessä romaanissani mm. erityisherkkyydestä. Aiheitteni kirjo kulkee yhteiskunnallisista ja poliittisista teemoista psykologiaan ja sosiologiaan. Runoteoksissani on niissäkin yhteiskunnallisia virityksiä siinä missä kielellä ja muodolla kokeilujakin.

Romaanikirjailijana minulla on ollut tapana keksiä päähenkilöilleni itseäni kiinnostavia tai kummallisia tai salaviisaita ammatteja - luututkijasta villieläinlääkäriin, taitoluistelijasta gynekologiin, elokuvateatterin siivoojasta hammaslääkäriin, kemististä koppakuoriaistutkijaan, luokanopettajasta eläintentäyttäjään - ja ymmärtääkseni kutakin ammattia sisältä päin olen pestautunut erilaisiin paikkoihin taustatöihin.

Pelon maantiedettä varten vietin oikeushammaslääkäri Helena Rannan suojeluksessa oikeuslääketieteen laitoksella vajaan vuoden verran, ja saman verran olin "töissä" Korkeasaaressa kun kirjoitin Safari Clubia. Arabian Lauria varten olin luututkijoiden opissa, ja Äitiä ja koiraa kirjoittaessani ”työskentelin" puolisen vuotta biokemian laitoksella Viikissä.

Kirjailijantyön - ja journalismin - ohella olen myös toiminut yhteisen hyvän puolesta myös muilla tavoin. Poliittisiin puolueisiin en ole tuntenut kutsumusta, mutta olen toiminut aktiivisesti mm. Suomen UNICEFin hallituksessa, Suomen Unesco-toimikunnassa, Naisten Pankissa, Naisten Linjassa, tasa-arvoisen avioliittolain Tahdon-kampanjoissa sekä erilaisten mielenterveys-, sekä tyttöjen ja lasten lukutaitokampanjoiden kummina.

Niin, ja olenhan ollut viimeiset 10 vuotta aktiivi Helsingin yliopiston Alumniyhdistyksessä ja nyt jo pitkään myös sen hallituksessa.