Anita Lehikoisen mielestä humanistis-yhteiskuntatieteellisten oppiaineiden sisällä tulee jatkuvasti pohtia, onko tuotettu osaaminen ja tutkimustieto sellaista, että sitä voidaan käyttää yhteiskunnan rakentamiseen.

– Relevanssi ei mielestäni tarkoita sitä, että ollaan alisteisia jonkun muun asettamalle agendalle. Opitun tiedon ja tutkimustulosten käyttökelpoisuus yhteiskunnan toimintaan on vaikuttavuutta. Jos näillä aloilla on huoli siitä, että sivistys kuolee, niin sitten pitää toimia niin, että sivistys pysyy hengissä ja vaikuttaa maailmaan.

Lehikoinen painottaa, että on rohkeammin tuotava esiin, mihin ja miksi humanisteja tarvitaan sekä millaista osaamista ja tietoa humanisteilla on tarjota yhteiskunnalle.

– Resursseja pitäisi laittaa osaamisen ja asiantuntijoiden esiintuomiseen. Siitä on hyötyä kaikille, myös yliopistolaisille itselleen. Pitää kertoa, miksi humanistisen alan tutkimustieto on merkitsevää kansalaisille Suomessa ja koko maailmassa. Lisäksi on hyvä näyttää, millä aloilla ja millaisissa tehtävissä humanistit työskentelevät ja osaamisellaan hyödyttävät yhteiskuntaa vähintään siinä missä muidenkin alojen asiantuntijat.

Lehikoisen mukaan tietoa pitää jakaa erilaisilla foorumeilla, mutta etenkin kielellä, jota kaikki ymmärtävät.

– Tutkijoiden tulee puhua sellaisella kielellä, että toimintaa rahoittavat tavalliset kansalaiset ymmärtävät, miksi sitä kannattaa jatkossakin rahoittaa. Lisäksi päättäjät, niin politiikassa, elinkeinoelämässä kuin muuallakin yhteiskunnassa, pitää saada ymmärtämään, mitä tutkimustulos tarkoittaa ja miksi se on merkityksellistä.

Lehikoinen kertoo seuraavansa kiinnostuneena sitä, kuinka paljon ja millä tavalla Helsingin yliopistolaisia näkyy julkisuudessa.

– On aina hienoa nähdä ja kuulla humanistisen alan tutkijoita rohkeasti ja taitavasti analysoimassa eri ilmiöitä tutkimustiedon nojalla. Pitää näkyä ja kuulua, jotta voidaan kuunnella.

Kansainväliseen tiedeyhteisöön kiinnittyminen on Lehikoisen mielestä tärkeää kommunikaation ja ymmärryksen lisäämiseksi. Tieto välittyy parhaiten kaksisuuntaista tietä pitkin.

– Korkeatasoista koulutusta tarvitaan Suomessa kaikilla aloilla. Tutkimuksen kautta on kiinnityttävä kansainväliseen tiedeyhteisöön. Suomalaisen yhteiskunnan ongelmia ei ratkota vanhoilla eväillä eikä pysymällä oman maan rajojen sisällä. Asiat ovat yhteisiä ja ongelmat globaaleja. Esimerkiksi väestön ikääntymiseen, kouluopetuksen kehittämiseen tai ilmastonmuutokseen liittyviä ongelmia ei voida ratkoa vain Suomen rajojen sisäpuolella. Tämä pitää ajatella myös niin, että kun kotimainen tutkimus tuottaa ratkaisuja Suomen ongelmiin, niin siitä on varmasti hyötyä myös kansainvälisesti.