Alice Martin haluaa pitää yllä WSOY:n laadukkaiden käännösten traditiota.

– Olen yhä sitoutunut WSOY:hyn, vaikka se on valtavasti muuttunut vuosien varrella. Käännösten laatu on minulle henkilökohtainen asia, samoin se että suomentajia kohdellaan asiallisesti. Yritän pitää pystyssä jonkinlaista kotia edes niille kääntäjille, joiden kanssa teen töitä. Tupa on kyllä kovasti pienentynyt. Esimerkiksi käännösrunoutta ei ole muutamaan vuoteen julkaistu ollenkaan. Silti viihdyn reviirilläni niin kauan kuin saan olla tekemisissä Suomen parhaiden kääntäjien kanssa ja toimittaa esimerkiksi Cormac McCarthy  -suomennoksia.

Martin haluaisi, että ihmiset suhtautuisivat kirjoihin ja lukemiseen kunnioittavasti eivätkä unohtaisi niiden tuomaa iloa.

– Haluaisin, että ihmiset muistaisivat, että kirja on hiljainen huone, johon mennään yksin, jossa luetaan ja koetaan suuria asioita. Se on ulkopuolelta vaatimaton ja sisältä hyvin jännittävä. Se ei pidä meteliä itsestään. Silti se yhdistää meitä muihin ihmisiin.

– On tärkeää lukea omalla kielellään, se pitää kieltä ja kielitajua elossa. Vaikka suomen kielellä menee hyvin, se on kuitenkin tarkkailtava laji, jonka elinvoimasta on pidettävä huolta. Myös lukijalla on lupa vaatia laatua, se on kielen puolustamista.

Martin toivoo, että hänellä olisi tulevaisuudessa tilaisuus jatkaa suomentamista.

– On muutamia englanninkielisiä klassikkorunoilijoita, joita olen päässyt maistamaan ja joita pitäisi välttämättä saada lisää. Runous, myös käännösrunous, on väkevää lääkettä, jota me ihmisinä tarvitsemme.

Vuosi 2015 on juhlavuosi yhdelle Martinin kääntämälle kirjalle: Lewis Carrollin Alice in Wonderland (Alicen seikkailut ihmemaassa) -teoksen ilmestymisestä Englannissa tulee kuluneeksi 150 vuotta. Marraskuussa (23.11.2015) Martin aikoo järjestää kirjailijaan liittyvän ”150 vuotta Ihmemaassa” -illan Rikhardinkadun kirjastossa.