Kustannustoimittajan ja kääntäjän suhde on parhaimmillaan luottamussuhde. Kääntäjä-kustannustoimittaja Alice Martinilla on ollut useita kääntäjiä, joiden kanssa hän on tehnyt pitkään yhteistyötä.

– Vakiintunut yhteistyösuhde on hedelmällinen, mutta ei aina mahdollinen. On hyvin surullista, jos kustannustoimittajat muuttuvat kokonaan freelancereiksi. Ulkopuolelta tuleva kustannustoimittaja ei välttämättä ole eduksi kirjalle.

Ulkomaista kirjallisuutta käännetään eniten englannista ja pohjoismaisista kielistä. Martinille on kertynyt näiden ohella myös harvinaisempia toimituskieliä, kuten venäjä ja unkari.

– Arabiastakin olen toimittanut, mutta minulla oli luotettava suomentaja Sampsa Peltonen ja englannin käännös apuna. Periaatteessa toimittaa voi mistä kielestä käännettyä kirjaa tahansa, sillä toimitustaito ratkaisee, ei alkukielen taito. Tietenkin hyödynnämme toimitustyössä sitä, kun joku meistä osaa alkukieltä.

Martin kutsuttiin osallistumaan Gaudeamuksen vuonna 2015 julkaisemaan Käännetyt maailmat. Johdatus käännösviestintään -teokseen artikkelilla kustannustoimittamisesta. Yksi kirjasta esille nostettu Martinin lausahdus on: ”Kaikki eivät osaa kääntää, vaikka kaikki osaavatkin kääntää”.

– Maailmassa on aina ollut tarvetta kommunikaatiolle erikielisten ihmisten välillä. Sen takia kääntäminen, tai tulkkaaminen, on maailman luonnollisin asia ja siinä mielessä kaikki osaavat kääntää.

Ammattimainen kääntäminen on kuitenkin eri asia, Martin painottaa.

– On edelleen liikkeellä harhakäsitys, että jokainen, joka osaa hyvin kahta kieltä, pystyisi kääntämään julkaisukelpoista tekstiä. Se ei alkuunkaan pidä paikkaansa, sillä kääntäminen on aivan oma taitonsa. Jos kuitenkin on lahjakkuutta, siinä pystyy kehittymään, ja kokemus opettaa paljon. Kääntäjien yhteiset koulutustilaisuudet ovat tärkeitä, samoin ateljeekriitikko- ja mentoritoiminta.