Filosofian maisteri 2005 (teoreettinen filosofia), Helsingin yliopisto
Jatko-opiskelija, Rakennetun ympäristön tohtoriohjelma, Tampereen teknillinen yliopisto
Perustaja, tutkija, tutkimusjohtaja 2005-, Demos Helsinki
Tulevaisuuden tutkimuskeskus: tutkija 2002–2003 ja 2004, Turun kauppakorkeakoulu
Teknologian tutkimuksen ryhmä: tutkimusharjoittelija 1999 ja 2000–2001, VTT
Yksi iso oivallus elämässäni on ollut se, että ryhmä voi saada paljon enemmän aikaiseksi kuin yksi ihminen. Siksi on tärkeää opetella koko ajan uusia menetelmiä, joilla voi saada asioita aikaiseksi yhdessä muiden kanssa.
Teemme Demos Helsingissä paljon töitä pienissä, kahdesta neljään ihmisen ryhmissä. Työpäivät sujuvat usein niin, että siirryn tunnin-parin välein aina seuraavaan porukkaan ja teemaan. Nykyään kuulee paljon valitusta siitä, että työelämä on tehotonta kokouksissa istumista. Monet Demos Helsinkiin muualta töihin tulleet ovat sanoneet, että meillä kokoukset ovat aika erilaisia kuin useimmissa muissa paikoissa: niissä oikeasti tehdään asioita yhdessä ja asiat etenevät tehokkaammin kuin yksin työskennellessä.
Yksi Demos Helsingin aivan alkutaipaleen suurista oivalluksista liittyi juuri yhdessä tekemisen voimaan. Luimme tekstejä yhteiskehittämisestä (co-creation, co-production) eli siitä, miten asiat syntyvät erilaisten toimijoiden (esim. asiantuntijan ja käyttäjän) yhteistyönä. Samaan aikaan maailma ympärillämme muuttui nopeasti sosiaalisen median tehdessä läpimurron, synnyttäen samalla loistavia uudenlaisia esimerkkitapauksia yhteiskehittämisen voimasta.
Nykyisellään suureen osaan Demos Helsingin hankkeista liittyy tavalla tai toisella yhteiskehittäminen. Autamme järjestöjä, kuntia ja yrityksiä synnyttämään uusia ratkaisuja yli perinteisten organisaatiorajojen. Olemme esimerkiksi kehittäneet tulevaisuuden lähipalveluita yhdessä rakennusliikkeiden ja jakamispalveluja toteuttavien startupien kanssa. Tämä liittyy läheisesti siihen, millaiseksi uskomme yhteiskunnan muuttuneen: yhä harvempaa ongelmaa pystyy mikään porukka yksin taltuttamaan, on synnytettävä uudenlaisia kumppanuuksia.
Mahdollisuus työskennellä erilaisten ihmisten ja ryhmien kanssa on yksi työni hienoimpia puolia. Siihen tarvitaan oma tekniikkansa ja taitonsa (joita ei muuten yliopistossa hirveästi opetettu) mutta yhtälailla myös tietynlaista suhtautumista toisiin ihmisiin. Empatia on tärkeää: on yritettävä ymmärtää ihmisten erilaisia mielipiteitä ja niiden taustoja. Oma oikeassa oleminen ei vie kauhean pitkälle. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö omia mielipiteitä kannattaisi kehittää, kertoa ja pitää niistä myös tarvittaessa kiinni.
Näiden työtapojen kautta Demos Helsingistä on tullut melko poikkeuksellinen työpaikka. Työskentely työkavereiden kanssa on niin tiivistä, että heitä ja heidän kykyjään on tavallaan pakko arvostaa paljon. On luotettava siihen, että kollegaa ajaa se sama intohimo tehdä asioista hienoja, viimeisteltyjä ja vaikuttavia, joka sai minut perustamaan ajatushautomon.
Kirjoittaja
Aleksi Neuvonen (Riitta-Ilona Hurmerinta, toim.)
Aleksi Neuvonen
Aleksi Johannes Neuvonen
21.1.1975, Helsinki
Filosofian maisteri 2005 (teoreettinen filosofia), Helsingin yliopisto
Jatko-opiskelija, Rakennetun ympäristön tohtoriohjelma, Tampereen teknillinen yliopisto
Perustaja, tutkija, tutkimusjohtaja 2005-, Demos Helsinki
Tulevaisuuden tutkimuskeskus: tutkija 2002–2003 ja 2004, Turun kauppakorkeakoulu
Teknologian tutkimuksen ryhmä: tutkimusharjoittelija 1999 ja 2000–2001, VTT