Kulosaaren yhteiskoulun historian ja uskonnon opettajia on kiittäminen siitä, että Aki Hyryläinen aikoinaan hakeutui opiskelemaan historiaa Helsingin yliopistoon. Yhtä vahva tekijä oli myös jalkapallo, jota Hyryläinen oli pelannut 5-vuotiaasta lähtien Helsingin Jalkapalloklubissa (HJK).

– Kulosaaren yhteiskoulun historian, etenkin rehtori Kyllikki Laakso, ja uskonnon opettajat osasivat myydä asiansa minulle yläasteella ja lukiossa. Uskonto itsessään ei minua kiinnostanut, mutta uskonnon historialliset ja kulttuuriset vaikutukset herättivät mielenkiintoni. Jalkapalloilijana ja vanhempieni myötävaikutuksella pääsin jo nuorena näkemään maailmaa keskivetoa enemmän.

Eri maihin ja kulttuureihin kohdistuneet reissut avarsivat Hyryläisen näkemystä ja kerryttivät isommasta kokonaisuudesta kiinnostuneen uteliaan nuoren miehen kokemusmaailmaa.

– Historian opiskelu yliopistossa oli hyvin selkeä päämäärä heti armeijasta päästyäni. Valintaani vaikutti kiinnostuksen eteen hyvän pohjatyön tehneet opettajat koulutaipaleella, vahva motivaatio ja uteliaisuus ymmärtää historian kautta isompaa kokonaisuutta sekä mahdollisuudet urheilun ja vanhempieni kautta tutustua jo varhaisessa vaiheessa erilaisiin kulttuureihin. Intuitio oli vahva saavuttaa seuraava askel humanistina enkä tässäkään vaiheessa vahvasti fiilispohjalta asioita jäsentävänä ihmisenä tullut ajateltua, millaiseen ammattiin opinnot historian parissa minut myöhemmin valmistaa. 

Tosin oli lähellä, että olisimme menettäneet hänet Turun yliopistolle. Hyryläinen kävi historian pääsykokeissa sekä Helsingissä että Turussa kesällä 1991. Hän oli alustavasti käynyt keskustelua Turun Palloseuran (TPS) kanssa, että jos ei pääse Helsinkiin opiskelemaan, niin hän siirtyisi HJK:sta TPS:n riveihin.

– Turun yliopisto ilmoitti valintakokeen tulokset kaksi viikkoa aikaisemmin kuin Helsinki. Paksun kuoren nähdessäni olin vähän, että ohoh, muuttokos tässä on edessä. No sitten tuli hyväksymiskirje myös Helsingin yliopistosta. Valintapäätös oli helppo enkä ole sitä katunut.

Yliopistoelämä oli Hyryläiselle tärkeää vastapainoa ammattilaisjalkapalloilulle. Ympäristön muutos peli- ja harjoituskentiltä yliopiston luentosaleihin oli hyvin terapeuttista.

– Enhän minä mihinkään opiskelijarientoihin ikinä päässyt, koska urheilijana elin hyvin sparttalaisesti, mutta mahdollisuus päästä yliopistolle tuulettumaan opiskelujen pariin oli mahtavaa.

Kansainvälisen jalkapallourani aikana kirjoitin esseitä ja kävin tekemässä tenttejä lähetystöjen tiloissa.

Hyryläinen tiedosti jo nuorena, että urheilu-uran jälkeiseen elämään on valmistauduttava.

– Futaajanurallani sain kokea paljon hienoja hetkiä, mutta myös ammattiurheilun kääntöpuolen. Vakavat ja sitkeät loukkaantumiset vaivasivat pelaamista jatkuvasti. Kirkkaat valot tulivat tutuiksi eri stadioneilla, mutta myös leikkauspöydillä. Koko ajan ajattelin, että kyllä ammattiurheilijalla kannattaa olla koulutus. Olin ajautunut ammattiin, joka oli totaalisesti ikäsidonnainen. Opiskelu Helsingin yliopistossa muistutti aika ajoin urheilun jälkeisen elämän olemassa olosta – ja hyvä niin. Historian on tapana toistaa itseään, joten koulutuksen merkitystä jauhamme säännöllisesti vaimoni kanssa myös urheilijapolkua kulkeville lapsillemme.

Historian lisäksi Hyryläinen opiskeli muun muassa johtamisen sivuainekokonaisuuden. Hän suoritti opintoja myös pelatessaan jalkapalloa Belgiassa ja Tanskassa.

– Kansainvälisen jalkapallourani aikana kirjoitin esseitä ja kävin tekemässä tenttejä lähetystöjen tiloissa. Tenttien järjestäminen etänä oli varmasti työlästä yliopiston päässä, mutta minä olin onnekas mahdollisuudesta edistää opintoja noinakin vuosina.

Kun Hyryläisen jalkapalloura päättyi jalkavammoihin vuonna 2001, hän keskittyi opintojen viimeistelyyn. Filosofian maisteriksi hän valmistui vuonna 2005.