Inkeriläissyntyinen Aale Tynni muutti perheensä kanssa Helsinkiin vuonna 1919. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi pääaineenaan kotimainen kirjallisuus Helsingin yliopistosta vuonna 1936. Yliopistovuosinaan Tynni harrasti lausuntaa ja näyttämöilmaisua. Häntä kiinnosti erityisesti runoilmaisu ja laudaturtyön aiheena olikin ”Sapfon mitta suomalaisessa runoudessa”.

Yliopistosta valmistumisen jälkeen Tynni opetti suomen kieltä iltakoululaisille, mutta kipinä kirjoittamiseen oli opetustyötä tulisempi. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa Kynttilänsydän julkaistiin vuonna 1938. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistiin esikoisrunokokoelman rinnakkaisteos Vesilintu. Sodan syttyminen vaikutti seuraavien teostensa teemamaailmaan: Lähde ja matkamies, Lehtimaja ja Soiva metsä. Runoissaan Tynni kuvasi myös naiseutta, synnyttäneen naisen kokemuksia ja äitiyttä. Myöhemmin etenkin naistutkimuksen puolella on arvioitu Tynniä uranuurtajaksi synnyttämistä koskevan lyriikkansa osalta.

Aale Tynni avioitui historiantutkija Kauko Pirisen kanssa vuonna 1940. Perheeseen syntyi kolme lasta. Kirjallisen tuotantonsa myötä Tynni tutustui WSOY:ssä työskennelleeseen Martti Haavioon eli runoilija P. Mustapäähän. Heidän välilleen syntyi syvä kiintymys, vaikka molemmat olivat tahoillaan naimisissa.

Vuonna 1949 ilmestyi Tynnin kuudes runokokoelma Ylitse vuoren lasisen, josta löytyy runo Kaarisilta. Se on yksi hänen rakastetuimmista runoistaan. Runokokoelman teksteissä voi nähdä viitteitä Tynnin omaan hankalaan elämäntilanteeseen.

Martti Haavion puoliso Elsa Enäjärvi-Haavio menehtyi vakavan sairauden seurauksena vuonna 1951. Aale Tynni joutui käymään läpi vaikean avioeroprosessin Kauko Pirisen kanssa. Lopulta Tynni ja Haavio pystyivät avioitumaan vuonna 1960.

Kahden runoilevan kirjailijan liittoa kuvaillaan useissa lähteissä onnen ja uuden luomisen ajaksi. Puolisot innostivat toinen toisiaan niin pariskuntana kuin kirjailijoina. Martti Haavio menehtyi sydäninfarktin jälkiseurauksiin vuonna 1973. Aale Tynni-Haavio täydensi miehensä keskeneräiseksi jääneen muistelmien jatko-osan ja julkaisi sen nimellä Olen vielä kaukana: Martti Haavio - P. Mustapää 20-luvun maisemassa (1978).

1900-luvun puolivälissä suomalainen kirjallisuus oli omaksunut modernin runouden vapaan mitan. Aale Tynni palasi kuitenkin tuotannossaan laululliseen runouteen, balladeihin. Tynnin runot olivat balladeille tyypilliseen tapaan kohtalotarinoita, joissa käsiteltiin rakastumista ja surua sekä elämän käännekohtia. Balladeja ja romansseja ilmestyi vuonna 1967. Myös Tarinain lähde (1974) kuvastaa balladeille tyypilliseen tapaan rakastetun kuolemaa, surua ja yksinäisyyttä.

Monet nukkuvat vieretysten
ja vihaavat toisiaan,
mutta toisillensa rakkaat
varhain erotetaan.

Aale Tynnin Tarinain lähde -runon alkusäkeistö

Vuodesta 1938 lähtien Tynni julkaisi lyriikan ohella suomennoksia, lastenkirjoja, lukukirjoja ja esseitä. Muuttohaukat ja Rautamarskin aika tuovat puolestaan esiin Tynnin kyvyt näytelmäkirjailijana. Etenkin hänen 1950- ja 1960-luvuilla julkaistut suomennoksensa toivat tarjolle uudempaa runoutta maailmalta. Yksi Aale Tynnin suurimmista käännöstöistä oli maailmanrunouden valikoima Tuhat laulujen vuotta (1957). Se sisältää 225 länsimäisen kirjailijan runoja.

Tynni palkittiin useilla kirjallisuuspalkinnoilla vuosina 1943–1982. Lisäksi hän voitti Hellaan laakeri -runollaan olympiakultaa vuonna 1948. Pro Finlandia -mitalisti, taiteen akateemikko ja filosofian kunniatohtori Aale Tynni kuoli 84-vuotiaana vuonna 1997. Tynnin tytär Riitta Seppälä on kirjoittanut elämäkerran äidistään yhdessä poikansa Mikko-Olavi Seppälän kanssa: Aale Tynni - Hymyily, kyynel, laulu. WSOY 2013.

Lähteet

• Kaarina Sala, Tynni, Aale (1913–1997). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.3.2015. (Luettavissa maksutta Nelli-portaalin kautta)
• ”Aale Tynnin elämäkerta on avoin ja kiehtova”, Helsingin Sanomat 3.10.2013
• ”Muusan hymy. Merkintöjä Aale Tynnin ja P. Mustapään vuorolaulusta”, Janolehti
• ”Akateemikko Aale Tynnin muistoja Irlannista”, Suomi-Irlanti-seuran verkkosivusto
• ”Aale Tynni”, Pekka Tarkan kirjoittama muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
• Wikipedia, Aale Tynni